Tokiossa kisattiin yleisurheilun globaalit kisat. Seuratessani niitä Ylen suomeksi selostettuna en voinut välttyä ajatukselta, että tasa-arvoinen suhtautuminen naisten ja miesten urheiluun on yhä kesken. Sen huomaa esimerkiksi siitä, miten miesselostajat hehkuttavat miesten keihäänheittoa ja korostavat lajin vahvoja traditioita. Kimmo Porttila oikein yltyi suitsuttamaan, että kyseessä on todella esteettisesti kaunis laji, jossa keihäs uljaasti linkoutuu ilmojen teille.

Mutta sen, mitä hän ei sano ääneen, kuulee rivien välistä: kauneus koskee nimenomaan miesten keihäänheittoa.

Onko keihäänheitto nimenomaan miesten heittämänä Suomen perinnelaji? Ei tietenkään. Yleissivistyksessämme ei ole aukkoa: suomalainen nainen on saavuttanut mitaleita jo Lontoon Olympiakisoissa vuonna 1948 Kaisa Parviaisen viskaisemana ja tietenkin Heli Rantasen kulta Atlantassa vuonna 1996. Eikä sovi unohtaa Tiina Lillakia vuoden 1983 MM-kisoissa.

Kyllä Tokiossa naisetkin viskasivat – mutta samanlaista ihailua ei selostajilta eikä asiantuntijoilta herunut. Tämä paljastaa paljon. Kun äänessä on pääsääntöisesti mies toisensa perään, oli se sitten selostajana tai asiantuntijana, lajikulttuuri kehystyy väistämättä miehisen maailman kautta. Naiset kelpaavat lähinnä koristeeksi, näteiksi haastattelijoiksi – näin kärjistäen sanoen.

Ongelma ei ole historiassa, vaan siinä miten urheilu on kautta aikojen mielletty miesten temmellyskentäksi.

Minulla syntyi väittely erään kaverini kanssa. Arvostelin häntä siitä, miten hän automaattisesti arvotti miesten jalkapallon naisten edelle. Hän suuttui ja uhkasi pistää välit poikki. Totta kai hän saa ajatella mitä haluaa, mutta miksi asiasta ei voisi edes keskustella?

Miksi aiheesta on tullut näin herkkä? Vielä 30 vuotta sitten useimmille miehille naisten urheilu oli lähinnä kuriositeetti.

Nyt tilanne on toinen. Tokion kisoissa Suomen mitalitoiveet lepäsivät nimenomaan naisten käsissä: Saga Vanninen, Silja Kosonen, vain muutamia mainitakseni.

Nyt nöyrempi asenne, Suomen miehet! Naisurheilu ei tarvitse kuriositeetin leimaa – se kuuluu urheilun ytimeen.

Kurt Hedborg