Miksi he, jotka hyötyisivät eniten poliittisesta osallistumisesta, jättävät niin usein osallistumatta? Tähän kysymykseen syventyy Turun yliopiston filosofian tutkija Joonas S. Martikainen kirjassaan Political Poverty: Losing Faith in Democracy (Palgrave Macmillan, 2025).

Hän tarkastelee filosofisesti poliittisen toimijuuden ja vapauden kokemuksen puutetta omana köyhyyden muotonaan ja pyrkii tekemään ymmärrettäväksi demokratian toimintahäiriöitä, jotka toimivat usein vaivihkaa ja huomaamatta yhteisön sisällä.

– Vaikuttaa siltä, että demokraattisissa yhteiskunnissa monet kokevat olevansa kyvyttömiä tekemään muuta kuin jättäytymään syrjään poliittisesta osallistumisesta, vaikka he olisivatkin turhautuneita ja jopa vihaisia siitä, miten politiikkaa tehdään, Martikainen kertoo tiedotteessa.

Kun ihminen kokee itsensä osattomaksi, hänen on vaikeaa nähdä poliittista osallistumista siihen laitetun vaivan arvoisena. Miksi edes yrittää, kun tyhjän saa pyytämättäkin?

– Tällainen osallistumisesta vetäytyminen näyttäytyy yhteiskunnassa paremmin kiinni oleville ulkopuolisille usein tietoisena valintana: tiedämme tutun fraasin “jos ei äänestä, saa syyttää vain itseään”, Martikainen sanoo.

Hänen mukaan poliittisesta köyhyydestä kärsivät ihmiset eivät koe itseään tasa-arvoisiksi demokraattisen yhteiskunnan jäseniksi. Usein he eivät tämän vuoksi kykene havaitsemaan toimintamahdollisuuksia sielläkään, missä toiselle ne ovat ilmiselviä. Taustalla on usein esimerkiksi työttömyydestä, köyhyydestä tai syrjinnästä juontuvia nöyryytetyksi tulemisen ja turhautumisen kokemuksia.

– Ne voivat ruumiillistua osaksi ihmisen itseymmärrystä ja arkikokemusta ja tulla näin osallistumisen tielle.

Martikainen esittää kirjassaan, että poliittisen vapauden kokemuksen pohjalla on ihmisen usko itseensä toimijana ja kyky vuorovaikutukseen häntä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Demokraattisessa yhteiskunnassa ulkopuoliseksi joutunut ihminen voi kadottaa uskon itseensä kykenevänä ja tasa-arvoisena poliittisena toimijana sekä uskon demokratian kykyyn muuttaa asioita parempaan suuntaan.

– Usein tällöin on kadonnut myös arkikokemuksen taustalla vaikuttavia tunteita kuten perusturvallisuuden tunne ja luottamus kanssaihmisiin, kokemus osallisuudesta ja jopa toivo paremmasta tulevaisuudesta.

Martikaisen mukaan ihmisten kokemukset ulkopuolisuudesta ja sen myötä poliittisesta köyhyydestä pitää ottaa vakavasti: mitä useampi ihminen menettää uskonsa demokratian kykyyn muuttaa asioita parempaan suuntaan, sitä vaikeampaa liberaalin demokratian on perustella itseään siihen epäilevästi suhtautuville kansalaisille.

– Poliittinen köyhyys on aito ja kasvava uhka nykyaikaisille demokraattisille yhteiskunnille, myös itseään tasa-arvoisena pitävälle Suomelle, Martikainen summaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)