Masennus on esillä rehellisesti ja kaunistelemattomasti Turun pääkirjastolla 29. syyskuuta asti kahden turkulaisen valokuvaajan, Jari Laurènin ja Vesa Tynin, journalististen taidevalokuvien kautta. Mielimaissa-näyttely kuvaa kymmenen masentuneen ihmisen tarinaa todenmukaisesti, ilman että se sortuu sankaritarinoihin.

– Sellainen selviämisen kulttuuri, missä me suomalaiset sisulla aina pärjätään kaikessa, on vaarallista. Asioista pitää voida puhua suoraan ja rehellisesti, ilman pelkoa tulla tuomituksi. Avoimuus voi avata reitin siihen, että meillä on mahdollisuus hakea ja saada apua, Laurén sanoo.

Henkilökuvat sekä niiden oheen kirjoitetut todelliset ihmistarinat masennuksen äärellä antavat aidon äänen masennukseen sairastuneille.

– Meidän valokuvissa masentuneet ihmiset eivät ole uhreja tai raukkoja, vaan he katsovat meitä kohti ikään kuin haastaen katsojat astumaan edes hetkeksi heidän saappaisiinsa, Laurén kuvailee.

Äidinkielen opettaja Tuomo Polo on kirjoittanut haastattelujen pohjalta tekstit. Rehelliset tarinat avaavat sitä todellisuutta, mistä usein vaietaan aiheeseen liittyvän häpeän myötä.

– On tärkeää, että tässä on oikeata samaistumispintaa. Keskellä synkintä masennusta sankaritarinan lukeminen luo tuskaa, kun sitä kokee itse olevansa niin pahasti yksin - ja niin epäonnistunut kaikessa, Laurén kertoo.

Laurén tietää mistä puhuu, sillä hänen tarinansa henkilökuvineen on yksi näyttelyn teoksista. Ja tästä valokuvasta koko Mielimaissa-projekti sai myös alkunsa vuonna 2018, kun Laurén oli ottanut yhteyttä Tyniin.

– Jari laittoi viestiä omasta masennuskokemuksestaan, ja toivoi kuvaa, joka jää merkiksi hänen omasta taistelustaan masennuksen kanssa. Ehdotin kuitenkin hänelle, että entä jos tehtäisiin siitä julkista, Tyni kertoo.

Lehtivalokuvaaja ja valokuvausta opettava Tyni oli havahtunut huomaamaan vain hieman ennen Laurénin yhteydenottoa, miten helposti masennus voi jäädä huomaamatta, kun yksi hänen oppilaistaan oli juuri tehnyt itsemurhan.

– Se laittoi miettimään asioita uudella tavalla. Alkoi tuntui omituiselta, kun olen tehnyt vuodesta 2003 lähtien journalistina töitä, että miten voin tietää masennuksesta niin vähän. Ajattelin, että jos työni kautta tiedän siitä näin vähän, niin aihe ei ole ollut riittävän rehellisesti esillä, Tyni pohtii.

Valokuvaprojekti on kiertänyt jo 37 näyttelyä ympäri Suomea, ja ensimmäinen vuoden 2019 näyttely on kasvanut neljästä teoksesta kymmenen ihmisen tarinaan. Valokuvaajat ovat rakentaneet kuvia varten todelliset miljööt symboloimaan kuvattavien tarinoita.

– Toivomme, että kaikki ne, jotka sairastavat masennusta saavat enemmän tilaa puhua, ja välittävät samalla enemmän informaatiota niille ihmisille, jotka eivät sitä sairasta, Tyni kiteyttää.

– Itse olin ollut vankina omien myrkyllisten ja negatiivisten ajatusten kanssa. Se ei tuntunut enää minulta. Mutta tunnistaessani sairauden pystyin asettamaan itseni sen ulkopuolelle, ja se on ainakin minua helpottanut huomattavasti, kertoo Laurén, jonka tarina masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista löytyy Mielimaissa-verkkosivuilta, mistä löytyvät myös kaikki kuvateokset tarinoineen.

Laurén pohtii, että hänen omaksi tuomiokseen oli koitumassa se, kun hän vähätteli omia oireitaan, ja ei ottanut niitä tarpeeksi tosissaan.

– Jos olisin jatkanut samaa sykliä elämässäni, niin se olisi koitunut tuhokseni. Vertaistuki kevensi omaa taakkaani todella paljon, sillä se muiden samaa kokevien kanssa jaettu salaisuus on paljon kevyempi kantaa.

Marianne Rovio