Moni taiteilija ja urheilija on seurannut omaa kutsumustaan, vaikka se ei aina olisi ainakaan taloudellisesti järkevää.

Antell: Kun luin taustatöiksi uusinta romaaniani Valkeaa liljaa varten suomalaisten naistaiteilijoiden elämäkertoja, ponnahti sieltä toistuvasti esiin sellainen mielenkiintoinen sana kuin kutsumus.

Jokisipilä: Olen harrastanut ja ollut mukana kilpaurheilussa (soutu) ja tunnen puolestani sellaisia ihmisiä, jotka toteuttavat sitä omaa kutsumustaan nimenomaan urheilun parissa.

A-CA: Pohdinkin tuolta pohjalta, että onko tänä päivänä järkeä opiskella ammatiksi sellaista alaa, jolla ei kuitenkaan pysty itseään välttämättä kunnolla edes elättämään.

MJ: Moni urheilijahan tietää jo parikymppisenä, ettei heistä tule mitään olympiavoittajia, mutta he silti tykkäävät treenaamisesta ja kilpailemisesta niin paljon, että haluavat panostaa ihan täysillä urheilu-uraansa.

A-CA: Kuitenkin näillä naisilla oli samaan aikaan niin voimakas kutsumus. Helene Schjerfbeck esimerkiksi sanoi syövänsä joka päivä vaikka silakkaa ja pukeutuvansa yhteen ja samaan mekkoon, jotta vaan saisi tehdä taidetta.

MJ: Tunnen sellaisia kavereita, joilla on kaikki asialliset tutkinnot taustalla, mutta he eivät silti ole tehneet sitä tutkintoa vastaavia töitä, vaikka ikä lähentelee kohta jo neljääkymmentä.

A-CA: Monilla ihmisillä harrastus on se todellinen sydämen asia. Siitä olisi haluttu saada myös työ. Kyseessä on usein juuri joku taideala. Ja unelmoidaan siitä, että kun päästään eläkkeelle, on aikaa toteuttaa niitä haaveita.

MJ: Olen myös pohtinut paljon näitä asioita oman työuran kautta. En tiedä, olenko seurannut varsinaisesti mitään kutsumusta. Siellä on paljon myös sattumalla ollut roolia, miten asiat ovat loppujen lopuksi edenneet.

A-CA: Minulla oli sellainen tausta myös oman kirjoittamiseni suhteen. Se oli alkuun harrastus, mutta sitten huomasin, että ei siitä tullut oikein mitään töiden jälkeen, kun pitkän päivän jälkeen olin niin uupunut.

MJ: Nykyinen kilpailutilanne työmarkkinoilla on kuitenkin sellainen, että jos olet lähinnä urheillut 35-vuotiaaksi asti ja menet vasta silloin työmarkkinoille, niin olet jo aikamoisella takamatkalla.

A-CA: Minulla ei ollut usein raskaan työpäivän jälkeen ainuttakaan luovaa ajatusta päässä. Onneksi pystyin sitten ottamaan virkavapaata töistä, mutta eihän siihenkään läheskään kaikilla ole mahdollisuutta.

MJ: Vaikka et olisi aivan kirkkaimmalla huipulla, niin kuitenkin riittävän hyvä pääsemään erilaisiin arvokisoihin. Näiden urheilijoiden osalta voidaan puhua kutsumuksesta.

Heikki Möttönen