Luonto on alkanut herätä jälleen eloon uudella tapaa. Vaikka kevät keikkuen tuleekin, niin lämmöstä on saanut nauttia suhteellisen aikaisin tänä vuonna. Leskenlehdet ovat puskeneet pintaan, kiurut kujertavat ahkerasti ja tikatkin rummuttavat kuuluvasti.

Myös susille kevät on vaelluksen aikaa, kun laumasta ajetut edellisen vuoden pennut lähtevät etsimään kumppania ja uusia reviirejä. Hukilla kun ei ole kykyä lukea kaavoituskarttaa siitä, missä kohdin reiteille osuu taloja, niin sellaisiakin kevätkulkijoita saattaa eksyä ihmisten aitaamille maille. Vaikka monessa sosiaalisessa mediassa kiertävissä susivideoissa sudet vaikuttavatkin omasta mielestäni useammin pelokkailta ja ihmistä pakenevilta, niin niiden katsojassa myös tietämättömyys suden luontaisesta vaeltamisesta saattaa aiheuttaa aiheetontakin pelokkuutta.

Ihmisilläkin on usein enemmän kevättä rinnassa, kun aurinko ja lämpö hellivät mieltä, vaikka joillekin kevät ja valoisuus eivät sovi. Kesää kohdin kuitenkin aistii selvästi, miten ihmiset heräävät suorastaan juhlaan täällä pohjoisemmilla mailla, joissa aurinko piiloutuu hetkeksi talvikaudella. Osa kun meistä on ainakin symbolisesti karhunkaltaisia, jotka heräävät talviuniltaan kesää kohden.

Keväinen sää on myös sääuutisten tapaan klikkiotsikoissa. Jos ei hehkuteta kevään tuloa ryminällä niin sitten vähintään nurkan takana piilevää takatalvea tai peruttua myrskyä. Sää selvästi kiinnostaa ihmisiä, vaikka siitä puhumisesta vitsaillaan. Ja vaikka jotkut pitävät small talkia lähes ala-arvoisen pinnallisena asiana, niin mielestäni se voi olla myös lämmin ja ystävällinen ele.

Säästä puhumalla voi mahdollisesti ilahduttaa jonkin vieraan ihmisen päivää tai saada puolituttuun kontaktia, sillä sää koskettaa jollain tapaa kaikkia. Mutta sekin on selvä, että tietty prosentti voi ottaa tällaisen säästä rupattelevan lähestymisyrityksen rasittavana. Mutta onko sillä niin väliä, jos ei nyt häiritse tai ahdistele ketään tai ole ilkeä? Kun puhutaan paljon yksinäisyydestä, niin eipä sitä välttämättä tutustu kehenkään, jos pelkää reaktiota tulla torjutuksi.

Marianne Rovio