Maaliskuun alussa sähköpostiini kolahti tiedote, jossa kerrottiin uuden elokuvan olevan työn alla. Cancel-elokuva tulee ensi-iltaan syksyllä. Fiktioelokuvan pääosissa nähdään Niko Meuronen, Santeri Hänninen ja Henry Weckström.

Jos nimet eivät ole tuttuja, kerrottakoon, että he ovat tubettajat Niko ja Santtu sekä Weksi.

Korostan, ettei minulla ole mitään heitä vastaan. Heidän tubeen tekemänsä sisältö on ihan hauskaa ja oivaltavaa. Ei ihme, että sadat tuhannet nuoret heitä seuraavat.

Tästä päästään olennaiseen kysymykseen. Olisiko kolmikko näyttelemässä käsikirjoittamansa fiktiivisen elokuvan pääosassa, ellei tubesuosiota olisi. Tietysti voi olla, että käsikirjoitus on suomalaisen elokuvan timantti, mutta 420 tuhatta NikojaSanttu-kanavan tilaajaa ovat varmaan helpottaneet tuotantoyhtiön päätöstäkin lähteä hankkeeseen. Lyhyelläkin matikalla Cancel-elokuvan voi ennustaa saavan sellaisen 200 000–300 000 katsojaa. Sellaisen katsojamäärän saavia elokuvia ei Suomessa liikaa tehdä.

Kirjallisuuskentällä on jo jonkin aikaa ollut nähtävissä trendi, että kirjat läpäisevät kustannusseulan helpommin, jos tekijä on tyyppi, jolla on jo valmiiksi potentiaalista ostajakuntaa. Myös tunnettuja kirjailijoita on rohkaistu somessa pyörimiseen, jotta kirjan kiinnostavuus lisääntyisi.

Ainahan elokuviakin on tehty katsojaluvut mielessä, mutta Cancel on silti jotain uutta suomalaisen elokuvan ansaintamielessä. Elokuva-ala on tällä hetkellä jo valmiiksi muutoksen tilassa. Jos ”valmiin yleisön logiikka” alkaa ohjata laajemminkin elokuvien tuotantoa, ala saattaa muuttua paljonkin.

Pidemmälle tulevaisuuteen en ala ennustaa, mutta pienen ennustuksen heitän ensi syksystä. Syksyllä olemme tilanteessa, jossa kriitikot teilaavat Cancelia mielikuvituksellisin sanakääntein. Tämän takaa jo se, että elokuvan ohjaa Tuukka Temonen, joka on Timo Koivusalon jälkeen suosituin kriitikoiden loan kohde.

Kritiikeistä huolimatta elokuva tulee vuoden lopulla keikkumaan vuoden katsotuimpien elokuvien joukossa. Nähtäväksi jää, onko laatu Palmua vai Ponterosaa.

Ilkka Lappi