Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman kanta-arvion mukaan villisikakannan pieneminen on pysähtynyt Suomessa. Tammikuussa kannan keskimääräinen koko oli noin 2 500 villisikaa.

Suomessa oli tammikuun alussa keskimäärin 2 453 villisikaa (mediaani). Kanta-arvion 90 prosentin todennäköisyysväli on 1 925–3 223 yksilöä. Alueellisesti eniten villisikoja on edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös muualla Länsi- ja Etelä-Suomessa.

– Tämän vuoden kanta-arvio viittaisi villisikakannan jälleen kasvavan muutaman vuoden pienenemisen jälkeen. Kanta-arvion mukaan kanta on nyt samaa suurusluokkaa kuin pari vuotta sitten. Villisikamäärän mahdollinen kasvu näkyy myös saaliissa ja metsästäjien havainnoissa, kertoo erikoistutkija Mervi Kunnasranta Lukesta tiedotteessa.

– Villisika on tehokas levittäytyjä ja kanta on vakiintunut Suomeen tehokkaasta metsästyksestä ja vaihtelevista ilmasto-olosuhteista huolimatta. Vaikka kannan ydinalueet ovat edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, niin villisikoja tavataan myös esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla. 

Keskeisimpiä tietolähteitä runsauden ja levinneisyyden arvioinnissa ovat metsästäjien hirvenmetsästyksen yhteydessä tuottama arvio alueensa villisikojen runsaudesta, tieto saalismääristä sekä kirjallisuuteen perustuva tieto villisian lisääntyvyydestä ja kuolleisuudesta. Tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin.

Alueellisesti eniten villisikoja on edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös muualla Länsi- ja Etelä-Suomessa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)