Tuore Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus tarkastelee laajojen suomalaisten rekisteriaineistojen avulla vanhempien koulutustason yhteyttä lasten korkeakouluttautumiseen. Se tuo esiin prosesseja ja tekijöitä, jotka muovaavat perhetaustaeroja korkeakoulusiirtymässä.

Turun yliopiston väitöskirjatutkija, VTM Laura Heiskala selvitti väitöstutkimuksessaan perhetaustan yhteyttä korkeakouluun valikoitumiseen Suomessa. Tulokset osoittavat, että korkeakoulutettujen perheiden lasten yliedustus korkeakouluissa, erityisesti yliopistossa, ei selity pelkästään osaamiseroilla tai sillä, että vain nämä lapset haaveilisivat korkeakouluopinnoista.

– Uutta väitöstutkimuksessani on korkeakoulusiirtymän mallinnus kattavien rekisteriaineistojen avulla sisällyttäen tietoja myös oppilaan omasta osaamisesta ja huomioiden suomalaisen korkeakoulujärjestelmän molemmat sektorit, ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Väitöskirjan tulokset antavat myös ensi kertaa kuvaa siitä, mitä niille nuorille tapahtuu, jotka eivät pääse yliopistoon ensimmäisellä hakukerrallaan. Näitä nuoria on kuitenkin suurin osa yliopistoon hakevista, Heiskala sanoo tiedotteessa.

Heiskalan väitöskirjatutkimuksen mukaan korkeakoulutuksen duaalimalli, eli jaottelu ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, ylläpitää perhetaustaeroja korkeakoulusiirtymässä. Yhtäältä ammattikorkeakoulut houkuttelevat hyvin koulussa pärjäävät, matalammin koulutettujen perheiden lapset pois yliopistoista. Toisaalta duaalimalli tarjoaa erityisesti korkeakoulutettujen perheiden keskiarvoa heikommin pärjääville lapsille väylän korkeakouluopintoihin.

– Tulosten perusteella ei voida tietää, olisivatko hyvin koulussa pärjäävät matalammin koulutettujen perheiden lapset yliopistoissa, jos ammattikorkeakouluja ei olisi. Tulokset kuitenkin ensi kertaa osoittavat, että korkeakouluun valikoituminen määräytyy osittain vanhempien koulutustason mukaan sekä hyvin että heikommin koulussa pärjäävillä, Heiskala jatkaa.

Korkeakoulutettujen perheiden lapset myös jatkavat yliopistoon hakemista hylkäyksistä huolimatta todennäköisemmin kuin muut. Se osaltaan kasvattaa korkeakoulutettujen perheiden lasten yliedustusta yliopistoissa.

Heiskalan mukaan eri tekijät voivat selittää perhetaustaeroa uudelleenhakemisen todennäköisyydessä. Hakuyritystä edeltävät erot hakijoiden koulumenestyksessä, mitä tutkimuksessa mitattiin ylioppilastutkinnon arvosanoilla, olivat yksi tällaisista mahdollisista tekijöistä selittämässä, miksi toiset jatkavat uudelleenhakemista. Epäonnistuneen hakuyrityksen jälkeisistä tekijöistä tutkimuksessa huomioitiin hakijan työmarkkinoille kiinnittyminen, perheellistyminen sekä opintojen aloittaminen ammattikorkeakoulussa. Vaikka erot arvosanoissa ja eri elämäntapahtumat huomioitiin, korkeakoulutettujen perheiden lapsilla oli siltikin suurempi todennäköisyys jatkaa hakukierroksia.

– Tämä tulos voi selittyä sillä, että korkeakoulutettujen perheiden lapsilla on enemmän resursseja jatkaa aikaa ja mahdollisesti rahaa vievää uudelleenhakua. Eri taustoista tulevien välillä voi olla myös eroja siinä, miten hylkäys tulkitaan. Toisille hylkäys voi olla signaali siitä, että haaveet yliopisto-opinnoista on parempi jättää muille, ja toisille kehotus yrittää entistä enemmän ensi vuonna, Heiskala pohtii.

Heiskala syventyi väitöskirjassaan myös vanhempien monimuotoisten työympäristöjen merkitykseen perheiden koulutuspäätöksissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien oman koulutustason lisäksi vanhempien kollegojen koulutustasoa. Vanhempien työskennellessä työpaikoilla, joissa on työntekijöitä eri koulutustasoryhmistä, perhetaustaerot lasten korkeakouluttautumisessa ovat pienempiä.

– Rekisterien avulla emme tietenkään pääse kiinni kollegojen välisiin henkilökohtaisiin suhteisiin tai siihen, mitä työpaikalla kahvipöydässä keskustellaan. Tulokset kuitenkin tukevat aiempaa tutkimusta monimuotoisten ympäristöjen merkityksestä sosiaaliselle liikkuvuudelle. Yksi mekanismi tälle saattaa olla perheiden koulutusvalintojen muovautuminen näissä monimuotoisissa ympäristöissä, Heiskala sanoo.

Tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida, että Suomella on vielä tehtävää korkeakoulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvon saavuttamisessa. Heiskalan mukaan väitöskirjassa kuvatut perhetaustaerot ovat kuin jäävuoren huippu: perhetausta, mitä tutkimuksessa mitattiin vanhempien koulutustasolla, on yhteydessä lapsen korkeakoulusiirtymään jopa hyvin koulussa pärjäävillä sekä koulutuksen korkeimmille tasoille tähtäävillä.

– Vaikka ottaisi lähtökohdaksi suppeankin käsityksen koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvosta, meillä on vielä tässä parannettavaa. Väitöskirjani osoittaa, että selektiivinen duaalimalliin perustuva korkeakoulujärjestelmämme sulkee ulos koulutuksen korkeimmilta tasoilta niin hyvin pärjääviä kuin myös sinne tavoittelevia nuoria. Toisaalta tulokset monimuotoisten ympäristöjen merkityksestä antaa viitteitä myös siitä, että on tilanteita ja ympäristöjä, joissa erot voivat kaventua.

Heiskala esittää väitöskirjansa Opportunity, Choice, and Barriers: A Register-Based Study on Social Stratification in Higher Education in Finland julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13. joulukuuta kello 12 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1, Assistentinkatu 5).

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Michelle Jackson (Stanfordin yliopisto, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Jani Erola (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.

Väitöskirja on Turun yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)