Joulufani Katri Hyvärinen osti Portsasta oman Huvikummun
Kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu – ja löytyypä Katri Hyvärisen lapsuusidolin kuva seinältäkin. Olemme pastellisävyin sisustetussa portsalaisessa hellahuoneessa, joka on nykytavan mukaisesti laajennettu yläkertaan.
Yöpymistilat löytyvät parhaimmillaan viidelle hengelle. Espoossa asuva Hyvärinen käyttää leikkisää kakkoskotiaan myös etätöiden tekemiseen ja laatuaikaan puolisonsa kanssa.
– Minulla verenpaine laskee, kun astun portaat ylös asuntoon. En ole katunut hankintaa päivääkään, Hyvärinen suuntaa katseensa kohti unelmakarttaa.
Siitä kaikki alkoi, haaveesta saada puutalokoti Turun Portsasta. Hyvärinen kävi ensimmäisen kerran Suomen Turussa vuonna 2020.
– Ihastuin Turkuun, se näytti parhaat puolensa. Olen aina asunut Helsingissä vanhoissa jugendkodeissa. Minulla oli Kalliossa asunto, mutta mieheni tavattuani muutimme yhdessä Espooseen. Jäi kytemään ajatus, että haluaisin asua vanhassa puutalossa puutaloalueella.
Hyvärinen päätti testata puutaloasumista Airbnb-asunnossa ennen päätöstä myydä Kallion koti.
– Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sanoin miehelle, että joku päivä tulen asumaan täällä vanhassa puutalossa. Se jäi takaraivoon, ja tein tämän unelmakartan samana kesänä, Hyvärinen esittelee eteiseen kiinnitettyä haavekuvaa.
Nyt se on muuttunut todeksi, nopeammin kuin uskoisikaan. Hyvärinen on fiilistellyt Portsassa jo kolme vuotta.
– Kävin katsomassa varmaan 15–20 asuntoa täällä. Mikään ei oikein tuntunut omalta. Lopulta realisoin Kallion asunnon ja ostin tämän sikana säkissä, Hyvärinen nauraa.
Hän katsoo kohti ikkunoista avautuvaa taivasmaisemaa ja tiiliseinää.
– Välittäjä piti kyllä esityksen puhelimen kautta, mutta tammikuussa oli pimeää, eikä ikkunoista nähnyt mitään. Nyt ymmärrän, miksei, iloinen naurunremakka täyttää asunnon.
Keskellä hellahuonetta on joulukattauksin koristeltu pöytä ja valkoinen joulukuusi Elvis- ja Coca-Cola -koristeilla. Ariel-koriste on jo Hyvärisen lapsuudesta, kuten koko keräilyharrastus.
Hyvärinen on löytänyt lasisia kokispulloja ulkomailta sekä vanhoja peltirasioita, jotka ovat löytäneet paikkansa tästä kodista. Myös elokuvalippuja hän keräsi kansioon asti, mutta digiaika on luonut jatkuvuuteen haasteita.
Grease-julisteita löytyy kuitenkin kodin molemmista kerroksista.
– Tykkään tavarasta, ja minulla on tunneside tavaroihin. Maija Poppasta lainaten: kaunis esine on ikuinen ilo, Hyvärinen huokaa.
Hän ottaa käteensä lempijoulukoristeensa, jossa ei koreile hänen idolinsa Elvis, vaan joulupukki.
– Tämä on koriste, jonka tahdon aina laittaa esille. Lupasin viedä tämän jouluaatoksi takaisin joulukuuseen, mutta nyt en tiedä, haluanko viedä sitä enää takaisin, Hyvärinen hymyilee.
Joulua perhe ei vietä Portsassa, sillä traditio on matkustaa joka joulu lapsuudenkotiin Jyväskylään. Joulunodotus on kuitenkin Hyväriselle joka kodissa tärkeää.
– Espoon kotimme on paljon skandinaavisempi. Halusin leikitellä täällä. Teen paljon käsitöitä ja leivon täällä, tulee heti inspiroiva fiilis, kun tulee tänne. Joulun laitan aina marraskuun puolessavälissä. Pitää olla myös kaikki riisipuurot ja piparit. Teen myös itse joulukalenterin lapsille.
Hyvärisen ja tämän puolison yhteinen poika on vielä pieni, mutta puolison vanhemmista lapsista täysi-ikäinen tytär on jo käyttänyt Portsan kotia omiin illanviettoihinsa. Kaikki viihtyvät kodissa, jossa voi rentoutua.
Edes tiskikonetta ja pesukonetta ei löydy, jotta irrottautuminen arjesta olisi totaalinen. Hyvärinen nauttiikin tiskaamisesta, kun se on kausittaista.
– Tämän jääkaapin ostin jo ennen, kun minulla oli tätä kotia. Tämä oli tori.fi:ssä vain 700 euroa, ja se odotti aikansa Espoon kodissa, Hyvärinen taputtaa vaaleanpunaista Smegiään.
– En halua kuulostaa hörhöltä, mutta kun uskaltaa sanoa unelman ääneen, alkaa mennä sitä kohti.
Hyvärinen suosittelee kaikille unelmakartan tekoa, josta voi mennä vain puoli vuotta unelman toteutumiseen. Kotiin Hyvärinen teetti täydellisen remontin, jossa maalarikin inspiroitui vaihtelusta värikarttaan.
– Tämä koti auttaa yleiseen hyvinvointiin. Haluan ajatella, että tämä on oman elämäni Huvikumpu.
Eveliina Portnoj

















