Turun yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että ällistymisen tunne lisää kiinnostusta oppia uutta. Toisaalta samainen tunne voi altistaa ihmisen uskomaan helpommin hölynpölyä.

– Aloimme miettiä tätä aihetta kolmisen vuotta sitten, kun yksi tutkimusryhmästämme alkoi miettiä miten kiinnostava tunne ällistys on, kertoo Turun yliopiston psykologian yliopistonlehtori ja FINSCI-tutkimusryhmässä tutkijana toimiva Tuomo Häikiö.

Häikiö on selvittänyt aikaisemmin muun muassa erilaisten tunteiden ja omien uskomusten vaikutusta lukemiseen ja tiedon sisäistämiseen. Nyt tutkimusryhmä teetti kyselyn Heurekan Planetaariossa elokuvia katselleiden aikuisten parissa muun muassa sitä, miten ällistys lisäsi ihmisten kiinnostusta oppia lisää katselemansa elokuvan aiheesta.

– Ne, jotka kokivat suurempaa ällistyksen tunnetta esimerkiksi revontulista kertovan elokuvan aikana, kertoivat olevansa kiinnostuneempia ottamaan selvää lisää revontulista, Häikiö sanoo.

Häikiö kertoo, että jo aikaisemmin tutkimuksissa on havaittu, että positiiviset tunteet voivat lisätä kiinnostusta esimerkiksi oppimaan uutta. Häikiön mukaan ällistyminen on yleensä hyvä tunne.

– Voi kyseessä olla toki myös olla pelonsekaista ällistymistä, mutta yleensä arjessa se on positiivinen tunne. Se on tavallaan pysähtymistä suuremman edessä, missä se oma itsen merkitys pienenee, Häikiö sanoo.

Tutkimuksen mukaan ällistyminen on saanut ällistyneissä aikaan mielenkiintoa tutustua aiheeseen lisää.

– Innostumisen ja ällistymisen välinen yhteys on taas sellainen, että ne ruokkivat toisiaan. Kun innostuu jostain, niin ällistyy oppimastaan asiasta. Toisaalta ällistyessään jostain, voi innostua oppimaan asiasta lisää, Häikiö sanoo.

Millainen tunne ällistyminen sitten on?

– Kyseessä on voimakas, usein yllättävä tunne, joka syntyy, kun ihminen kokee jotain laajempaa tai merkityksellisempää kuin mitä hän pystyy heti käsittämään, Häikiö kuvailee.

Fyysisesti sen voi tuntea Häikiön mukaan esimerkiksi siitä, että iho menee kananlihalle, leuka voi loksahtaa tai yhtäkkiä voi ikään kuin haukkoa henkeä. Tai sen voi kokea kylminä väreinä kehossaan.

– Ällistyminen on kuitenkin tunne, jota ei voi saada itsessä aikaan väkisin. Eri ihmiset ällistyvät myös helpommin kuin toiset. Ällistyessään kannattaa nauttia siitä tunteesta ja hetkestä, sillä se vain tulee, Häikiö sanoo.

Ällistymisessä on myös omat vaaratekijänsä. Tutkimuksessa ilmeni, että ällistyneenä uskoo helpommin hölynpölyä.

– Jos mietitään uuden oppimista, niin itse ällistyksen hetkellä uuden oppiminen ei kannata, sillä tutkimus osoitti ällistyneiden uskovan ällistyneenä helpommin valheellisia väitteitä. Vasta kun se tunneroihu rauhoittuu, niin tutustuu sitten paremmin aiheeseen, Häikiö suosittelee.

Häikiö itse kertoo ällistyvänsä useimmiten luonnosta nauttiessaan.

– Jään mielelläni katsomaan ja kokemaan luonnossa kaikkea. Siinä on läsnä se luonnon vaikutus, mikä auttaa imemään kokemusta itseensä. Haluan olla siinä hetkessä, ja sitten ehkä kotona otan selvää vielä siitä, mitä kiinnostavaa siellä näin.

Hän kertoo ällistyvänsä paljon myös taiteen äärellä.

– Esimerkiksi hyvä konsertti voi olla aikamoinen ällistymisen kokemus, ja siellä voi kokea samaa tunnetta muidenkin kanssa.

Marianne Rovio