TaiteilijaSeija Honkanen kertoo olevansa tyytyväinen nimeensä.

– Nimeni on tuntunut aina hyvältä. En ole koskaan kokenut, että minun pitäisi olla jonkun toinen niminen. Seija on ollut selkeä ja hyvä nimi, hän toteaa.

Kun Honkanen 1960-luvun alussa syntyi, vanhemmilla oli mielessään kaksi nimivaihtoehtoa, Seija ja Kaisa.

– Kaisa ei lopulta käynyt, kun siihen aikaan oli joku kahvimainos, jossa oli Kaisa-niminen henkilö. He sitten päätyivät Seijaan. Myös äitini sisko oli nimeltään Seija.

Seija on nimi, jota on annettu monena eri aikoina. Nimen suosio lähti nousuun 1930-luvulla. Erityisen paljon Seija-nimisiä syntyi 1940- ja 1950-luvuilla. Suosituimmillaan nimi oli suurten ikäluokkien aikaan. 1948 noin 1200 lasta sai kutsumanimekseen Seijan. Tuolloin se oli myös yksi kymmenestä suosituimmasta tytön nimestä.

1960- ja 1970-luvulla nimen suosio laski tasaisesti, mutta vain vähitellen. Vasta 1990-luvusta eteenpäin Seija on ollut etunimenä harvinainen.

Saman on havainnut myös Honkanen omassa elämässään. Hänen elämänpiirissään on ollut monen ikäisiä kaimoja.

– Minulla oli opettajana yksi Seija, koulukavereina oli Seijoja ja työelämässä olen tutustunut kaimoihin. Olen törmännyt monen ikäisiin Seijoihin, mutta nykyään ei kyllä Seija-nimisiä lapsia taida olla.

Yleensä Honkasta on kutsuttu vain Seijaksi. Lempinimiä hänellä ei oikeastaan koskaan ole ollut, ei hän tosin niitä ole kaivannutkaan.

– Ehkä lempinimettömyys johtuu siitä, että nimi on niin selkeä. Ainakin Suomessa se on nimi, joka ei sekoitu muihin.

Seijan nimipäivä osuu joulusesonkiin. Honkasella ei ole ollut tapana viettää nimipäivää, mutta kyllä hän on nimipäivänsä tiedostanut.

– Olen vaikuttanut koulumaailmassa ja nimipäiväni osuu Lucian päivän kanssa päällekkäin. Lucian päivää on vietetty useana vuonna koulussa. Se ei siis ole ihan tavallinen päivä, mutta en minä lapsuuden jälkeen nimipäivää ole juhlinut. Lapsena siihen saattoi jotain pienimuotoista liittyä.

Seijan nimipäivä on 13. joulukuuta.

Ilkka Lappi