LL Maija Peipon väitöstutkimuksen tulokset nostavat esille, että syöpään sairastuneella on suurentunut riski saada syvä laskimotukos. Tätä tukosriskiä voidaan arvioida kliinisten tekijöiden ja jo käytössä olevien laboratoriokokeiden avulla.

Syöpä on syvän laskimotukoksen merkittävä riskitekijä. Haasteena syöpähoitojen kehittyessä on tunnistaa ne syöpäpotilaat, jotka hyötyisivät ennaltaehkäisevästä veren hyytymistaipumusta vähentävästä lääkityksestä. Toistaiseksi kliinisessä käytössä ei ole riittävän toimivaa mallia, joka ennustaisi syöpäpotilaan tukostaipumuksen.

Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa todettiin, että syvään laskimotukokseen sairastuneista joka neljännellä oli samanaikaisesti syöpädiagnoosi.

– Viime vuosikymmenten aikana syöpään liittyvien laskimotukosten määrä on merkittävästi lisääntynyt. Toisinaan laskimotukos on syövän ensioire, mutta useimmiten kuitenkin hoitojen aikana ilmaantuva liitännäissairaus, joka voi olla oireeton tai jopa hengenvaarallinen. Laskimotukos voi heikentää yksittäisen syöpäpotilaan elämänlaatua ja vaikeuttaa syöpähoitojen jatkamista, kertoo väitöskirjatutkija ja syöpätautien erikoislääkäri Maija Peippo tiedotteessa.

Tutkija huomauttaa, että aiempien tutkimustulosten valossa tiedetään, että laskimotukokset vaikuttavat myös syöpäpotilaan ennusteeseen.

– Tukosten hoidosta aiheutuu lisäksi kuormitusta terveydenhuollolle ja kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi olisi tärkeää tunnistaa ne syöpäpotilaat, joiden riski saada syvä laskimotukos on suurin ja mahdollisesti aloittaa heille tukoksia ennaltaehkäisevä lääkitys, Peippo tähdentää.

Syöpäpotilaiden riski laskimotukokselle vaihtelee paljon eri syöpätyyppien välillä ja annettujen hoitojen vaikutuksesta. Väitöstutkimuksessa todettiin, että suurin laskimotukoksen riski liittyi haima-, keuhko- ja munasarjasyöpään. Lisäksi tutkimuksen perusteella syöpäpotilaiden tukosriskiä lisäsi etäispesäkkeitä lähettänyt sairaus ja platinapohjainen solunsalpaajahoito.

– Tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa, mutta vielä ei kunnolla tiedetä, miksi tai millä mekanismilla tietyt syöpätyypit tai solunsalpaajahoidot lisäävät tukostaipumusta. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe, joka edellyttää vielä jatkotutkimuksia, sanoo Peippo.

Syöpäpotilaan tukostaipumuksen arviointiin on kansainvälisesti kehitteillä erilaisia riskipisteytysmalleja, joissa huomioidaan erilaisia laboratoriomuuttujia. Peipon väitöstutkimuksessa haluttiin hyödyntää jo kliinisessä käytössä olevia laboratorioarvoja tosielämän tiedon valossa osana riskinarviointia.

– Tutkimuksessa todettiin, että etenkin veren kohonnut neutrofiilitaso liittyi laskimotukoksiin syöpäpotilailla. Lisäksi haimasyöpäpotilaiden osalta todettiin, että kasvainmerkkiaineen CA 19-9 lyhyt kahdentumisaika ennusti merkittävästi tukosriskiä. Munasarjasyöpäpotilailla syvän laskimotukoksen riski liittyi kasvainmerkkiaineen CA 12-5 korkeaan pitoisuuteen, lyhyeen kahdentumisaikaan ja huonoon vasteeseen platinapohjaiselle syöpähoidolle, kertoo Peippo.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin laskimotukosten esiintyvyyttä ja tukosriskiä lisääviä tekijöitä suomalaisilla syöpäpotilailla. Tutkimuksessa arvioitiin kliinisten tekijöiden ja tavanomaisten verikoetulosten käyttökelpoisuutta tukosriskin arvioinnissa. Tutkimus keskittyi erityisesti munasarja- ja haimasyöpään sairastuneihin. Aineisto koostui TYKS:ssä hoidetuista potilaista, joiden tiedot kerättiin Auria Biopankin ja Auria Tietopalvelun avulla, yhdistämällä terveydenhuollon sähköisiä potilastietorekisterejä.

– Tutkimuksessa hyödynnettiin ainutlaatuista suomalaista tosielämän tietoa, minkä soveltaminen käytännön työhön vaatii vielä tarkemman riskiarviomallin kehittämisen. Tähän voisi mahdollisesti tulevaisuudessa tuoda apua tekoäly, Peippo pohtii.

Peippo esittää väitöskirjansa Cancer and venous thromboembolism: Real-world features and potential risk factors in pancreatic and ovarian cancer julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13. joulukuuta kello 12 (TYKS, T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11).

Vastaväittäjänä on dosentti Maarit Anttila (Kuopion yliopistollinen sairaala) ja kustoksena professori Pekka Taimen (Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on patologia.

Väitöskirja on yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)