Hyvä elämä on asennekysymys. Se voi sisältää kärsimystä, mutta ennen kaikkea se on nykyhetkessä elämistä ja pienestäkin iloitsemista. Hyvään elämään kuuluvat hyvät ihmissuhteet. Liika omaisuus voi jopa estää hyvää elämää, riittää kun tulee toimeen. Tällaisia ajatuksia hyvästä elämästä ihmisillä oli parikymmentä vuotta sitten Suomen Kuvalehden kyselyssä.

Raision IkiFit Hyvinvointikeskus Kerttulankaaren salissa kokoontuva neljän hengen ryhmä miettii samaa kysymystä. Mitä on hyvä elämä?

– Halusin kymmenen vuoden yksinasumisen jälkeen toisten joukkoon. Rivitalon pihatyöt alkoivat ottaa voimille. Neljäs polvi on kasvamassa, mutta nuorten elämä on nykyään niin kiireistä, että itse on asiat järjestettävä, sanoo Alli Ijäs, 91, jolle hyvää elämää ovat yhteisöllisyys ja turvan tunne.

– Kukaan ei tuo elämässä eteesi mitään tarjottimella, on toimittava itse, määrittelee Eeva Metsä-Tokila, 85.

Hyvän elämän suuri ja kantava voima löytyy Metsä-Tokilan mielestä perhesiteistä.

Samaa mieltä on Olli Kannisto, 86, joka pitää jälkeläisiä elämänsä tärkeimpänä asiana, hyvän elämän kulmakivenä.

– Olisi kauheaa jos heistä olisi murhetta, vanhuudessa kun on muutakin vaikeutta. Liikkumisen hankaluuteen tosin tottuu, kun on apuvälineet ja hyvät olosuhteet, Kannisto sanoo positiivisesti.

Raimo Suominen, 86, muistelee kiitollisena vaimoaan, joka piti kodin kunnossa. Hän on kirjoittanut ylös hyvän elämän listansa, jossa tärkeimpänä ovat lapset jo neljännessä polvessa.

– Lapset ovat tehneet elämästä elämisen arvoista. Sitten tulevat vuosikymmeniä kestäneet ystävyyssuhteet, terveelliset elintavat, urheilu, kuten hölkkä, pyöräily, hiihto ja uinti, Suominen luettelee.

Harrastukset ovat olleet tärkeitä muillekin hyvän elämän ehtona. Metsä-Tokilalle maallikkokirkon monipuoliset aktiviteetit ja ohjelmat ovat tuoneet sisältöä elämään. Ijäs on laulanut Raision työväenopiston ja myöhemmin seurakunnan laulukuorossa.

1950-luvulta autoalalla olleen Kanniston mielestä autoissa ja autoilussa kaikkine määräyksineen ja veroineen on ollut harrastusta kylliksi. Hän sanoo seuraavansa mielenkiinnolla sähköautoalan kehitystä ja epäilee hieman pessimistisesti autoilun ongelmien olevan vasta edessä.

Autoilu puhuttaa muitakin, koska näinä vuosina omalla autolla liikkuminen on taakse jäänyttä elämää joko huonontuneen näkökyvyn takia tai muista syistä.

Lukeminen on kuulunut kaikkien elämään. On kahlattu läpi koko Kalle Päätalon tuotanto ja naurettu Eve Hietamiehen kirjojen sankareille. Kannisto vannoo autoalan manuaalien nimeen. Hyvää elämää pohditaan myös harventuneiden teatterissa, elokuvissa ja konserteissa käymisen kautta.

– Täytyy vain osata tyytyä siihen, mikä on mahdollista. Kuulon ja näkökyvyn huononeminen estävät monia harrastuksia, tiivistää Metsä-Tokila.

Ijäs, Metsä-Tokila, Kannisto ja Suominen sanovat eläneensä hyvän elämän. Nykymaailman tila ja nuorten ihmisten tulevaisuudennäkymät sen sijaan arveluttavat.

– Voimme arvostella nykymaailmaa, mutta emme parantaa sitä. Toisaalta usko omiin jälkeläisiin ja heidän elämänsä seuraaminen antaa toivoa. Elämä on hyvää, kun siinä on enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita, he summaavat.

Merja Marjamäki