Suomen kansantalous on elänyt 15 vuotta ilman kasvua, ainakin ilman reaalista tai todellista kasvua. Yksi seuraus on ollut julkisen talouden velkaantuminen. Hallitus karsii nyt menoja ja se tekee kipeää. Selvää on, ettei säästöjä kerry riittävästi. Tarvitaan kasvua.

Suhdannekäännettä odotellaan mutta se antaa yhä odottaa itseään. Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) tuorein suhdannebarometri oli pettymys. Sen perusteella on jopa epäselvää onko pohja jo saavutettu. Signaalit ovat ristiriitaisia.

Kasvua olisi saatava aikaiseksi, eikä se onnistu ilman yrityksiä, jotka kasvavat. Se on yksi kansantalouden ongelmista. Kasvuyrityksiä – yrityksiä, jotka kasvavat reippaasti ja jotka tavoittelevat merkittävää kasvua – on liian vähän. Niiden määrä on laskussa. Määrä on puolittunut vuodessa.

EK:n johtava asiantuntija Jari Huovinen luki madonlukuja Turun kauppakamarin järjestämässä Elinkeinoelämän foorumissa. Suomen yrityskanta on kuin Eiffel-torni – alhaalta melko leveä mutta huipulta kapea.

Kivijalassa ovat uudet yritykset, joita synnytetään hyvin ja yksinyrittäjät, joita on 185 000. Työnantajayrityksiä, joissa on vähintään on yksi työntekijä, on 78 000. Alle viidennes yrityksistä lukeutuu tähän kategoriaan. Kasvuyrityksiä niistä on vain 11 000.

Työnantajayritystenkin määrä on laskussa. Vuonna 2013 niitä oli 91 000. Ilman työnantajayrityksiä ei ole työpaikkojakaan.

Mistä tämä johtuu? Yrittäjät ikääntyvät ja eläköityvät. Meillä on omistajanvaihdospato. Omistajanvaihdostilanteessa on jopa 14 000 työnantajayritystä. Niissä on noin 100 000 työpaikkaa.

Jatkajia ei ole, ainakaan tarpeeksi. Jopa kannattavia ja liikeidealtaan hyvin toimivia yrityksiä joudutaan lopettamaan tästä syystä. Virta työnantajayrityksistä yksinyrittäjyyteen on suurempi kuin päinvastainen liikenne. Uusia työnantajayrityksiä ei synny tarpeeksi.

Asiasta ei juurikaan puhuta saati että sitä pidettäisi ongelmana. Syytä olisi. Se on yksi kasvun tulpista.

Lasse Virtanen