Jääkiekkoliiga on avautunut uusille Mestiksestä nouseville joukkueille kaudesta 2025–26. Kauden 2024–25 ennätyksellinen 16-joukkueen avoin sarja herättää kysymyksiä seurojen kestävästä taloudesta. Konsulttiyhtiö EY ehdottaa SM-liigaseurojen taloudellista tilannetta käsittelevässä raportissa sarjajärjestelmän radikaalia uudistamista ja joukkueiden jakamista kolmelle tasolle. EY julkaisee raportin nyt kuudetta kertaa.

EY ennustaa, että kuluvalla kaudella 2024–25 Liigan yhteenlaskettu bisnes tulee kasvamaan ennätykselliseen 180 miljoonaan euroon, kun sarjan koko ja volyymit kasvavat ja otteluita on enemmän. Tästä huolimatta 16-joukkueen Liiga merkitsee useammalle seuralle taloudellisesti tiukkaa selviytymistaistelua, ja avoimen sarjan myötä putoamiskarsinnat lisäävät painetta menestyä. Kassan paikkaaminen tyhjennysmyynneillä ei ole mahdollista, kun uhkana on riski menettää sarjapaikka putoamiskarsintojen kautta.

– Kuluvasta kaudesta poikkeuksellisen tekee se, että sarja on auki ja putoamiskarsinnat tekevät paluun. Kaudella 2023–24 liigaseurat tekivät ennätyksellisen huonot tulokset, ja uuteen kauteen 2024–25 lähdettäessä taloustilanne on jo valmiiksi haastava. Seurat eivät kuitenkaan voi höllentää otettaan yhtään, koska viimeinen seura joutuu kohtaamaan putoamiskarsinnat, ja se voi olla taloudellisesti elämän ja kuoleman kysymys”, kertoo johtaja Janne Aalto EY Suomen taloushallinnon neuvontapalveluista tiedotteessa.

Mestiksen kärkiseurat ovat Jokereita lukuun ottamatta liikevaihdoiltaan reilusti alle miljoonan euron joukkueita. Liigassa pelaaminen puolestaan maksaa yli kuusi miljoonaa euroa kaudessa. Kärkiseurojen kustannukset nousevat yli kymmenen miljoonaan euroon.

– Liigaan nouseminen tuo joukkueille merkittävät TV-tulot sekä kasvattaa yhteistyösopimusten arvoa. On tärkeä ymmärtää taloudellinen todellisuus: Liigaan noustakseen seuran tulee vähintäänkin viisinkertaistaa vuosibudjettinsa, jotta liigakausi on mahdollista viedä taloudellisesti läpi. Esimerkiksi Kiekko-Espoon liikevaihto oli viime kaudella Mestiksessä noin 1,3 miljoonaa euroa, mutta alkaneelle liigakaudelle seura on budjetoinut kuluihin lähes kuusi miljoonaa euroa. Lisäksi Kiekko-Espoo pulitti liigalisenssistä 2,2 miljoonaa euroa. Menestyminen ja suurseuraksi kasvaminen vaatii volyymin lähes kymmenkertaistamista", Aalto toteaa.

Ero on raaka ja se kertoo siitä, että Liiga on ammattisarja, kun taas Mestis ei sitä ole, Aalto toteaa.

Jokereiden mahdollisen Liigan nousemisen vaikutus olisi kokonaisuuden kannalta suurempi kuin pelkästään joukkueen tuoma liikevaihto

Sarjanousua Mestiksestä Liigaan tähyilee ainakin Jokerit, joka on kertonut hakevansa kuluvalla kaudella Mestis-sarjan voittoa ja sarjanousua. Seura on itse myös ilmoittanut täyttävänsä liiganousun edellytykset taloudellisesti ja organisaation puolesta.

– Jokerit olisi Liigaan palatessaan yksi suurista ja toisi pääkaupunkiseudulle pöhinää sekä paikalliskilpailua, joka varmasti kiinnostaisi kiekkofanien lisäksi mediaa. Jokereiden Liigan nousemisen vaikutus olisi näin ollen kokonaisuuden kannalta suurempi kuin pelkästään joukkueen tuoma myynti. Mielenkiintoisen tilanteesta tekee se, että Jokereiden taustayhtiön tilikauden liikevaihto oli ensimmäisellä Mestis-kaudella noin 3,15 miljoonaa euroa, eli merkittävästi suurempi kuin liiganousun saaneella Kiekko-Espoolla, Aalto sanoo.

– Todennäköisessä skenaariossa, jossa Jokerit palaisi Liigaan suurseuraksi, liikevaihto olisi arviolta noin 15 miljoonaa euroa. Kokonaisvaikutuksena voitaisiin ajatella, että jos Jokerit nousisi Liigaan ja Liiga kasvaisi kabinetin poikkeuspäätöksellä 17-joukkueen sarjaksi, olisi Liigan yhteenlaskettu liikevaihto arviolta lähelle 200 miljoonan euron suuruusluokkaa, Aalto arvioi.

Liigaseurojen määrän lisääminen on tähän mennessä kasvattanut Liigan yhteenlaskettua liikevaihtoa, mutta seurojen kannattavuus on mennyt pikemminkin alaspäin. Liian suuret ottelumäärät näkyvät yleisökeskiarvoissa: Pelit pelataan tappiolla, jos ottelun taso ja viihdyttävyys eivät vastaa yleisön odotuksia. On olemassa raja sille, kuinka monta seuraa voi pelata ammattilaissarjassa, jotta ottelutapahtumien taso pysyy korkealaatuisina ja katsojan kannalta elämyksellisinä.

– Nykyinen 16-joukkueen Liiga on taloudellisen kestävyyden ja urheilullisen kilpailun näkökulmasta liian suuri. Jos huomioidaan Suomen väkiluku, jääkiekkoa seuraava yleisö, talouden koko sekä pääomat, kysymys kuuluukin, kuinka moneen ammattijoukkueeseen Suomen kokoisessa maassa ylipäätään riittää pelaajia, ja kuinka monta seuraa pystyy pelaamaan kestävästi Liigassa, Aalto haastaa.

Taloudellisten tunnuslukujen, kassatilanteen ja vakavaraisuuden näkökulmasta on selvää, etteivät kaikki liigaseurat pelaa samassa sarjassa. Mikäli halutaan malli, jossa sarja on auki ja hissiliikettä sarjojen välillä tapahtuu, tulisi se tehdä taloudellisesti niin, ettei kuilu ole Liigan ja Mestiksen välillä liian suuri. Nykyisessä mallissa Liigasta putoaminen merkitsee lähes automaattisesti konkurssia, ja vastaavasti nouseminenkin johtaisi merkittäviin taloudellisiin vaikeuksiin.

Liigan sarjakoon pohdinnan tueksi löytyy vertailukohteita lähiareenoilta, esimerkiksi naapurimaa Ruotsin pääsarja SHL:ssä (Svenska hockeyligan) ja toiseksi ylimmässä Allsvenskan-sarjassa on kummassakin 14 ammattilaisjoukkuetta. Sveitsin pääsarja A-liigassa on 14 joukkuetta ja toiseksi korkeimmalla sarjataso B-liigassa kymmenen joukkuetta. Pääsarjaan voi nousta ja toiseksi korkeimpaan sarjaan pudota.

– Ruotsissa pääsarja SHL:n ja toiseksi korkeimman sarja Allsvenskanin kärkiseuran budjetin välinen ero on suhteellisen pieni, noin 1,3-kertainen, kun Suomessa Liigan ja Mestiksen välillä vastaava ero voi olla jopa 5–6-kertainen. Esimerkiksi Allsvenskanissa käyneen Modon ja Brynäsin liikevaihto alemmalla tasolla oli ainoastaan 2–3 miljoonaa euroa vähemmän kuin SHL:ssä. Ero syntyy suurelta osin mediasopimuksista, Aalto kertoo.

Liiga on kertonut, että se haluaa nousta Euroopan jääkiekkosarjojen kärkikastiin.

– Liigan tulevaisuuden kannalta olisi hyvä hakea mallia muista eurooppalaisista sarjoista ja uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä. Taloudellisesti ja urheilullisesti kestävien liiketoimintamallien löytäminen seuratasolla on avainroolissa, kun Liiga pyrkii nousemaan takaisin Euroopan kärkisarjojen joukkoon, sanoo Aalto.

Julkisuudessa on ollut keskustelua Liigan ja Mestiksen joukkuemäärän jakamisesta kahtia sekä muuttamisesta niin, että Liigassa ja Mestiksessä pelaisi kummassakin kymmenen joukkuetta.

– Liigan muuttaminen kymmenen joukkueen sarjaksi pienentäisi sarjojen välistä kuilua ja olisi taloudellisesti kestävämpää edellyttäen, että samalla Mestistä kehitettäisiin ammattimaisemmaksi. Toisaalta on todettava, että Mestikseen ei riittäisi Suomessa kymmentä ammattimaisesti toimivaa joukkuetta, toteaa Aalto.

– On käytännössä lähes mahdotonta löytää kuutta seuraa, jotka suostuisivat siirtymään Mestikseen. Taloudellisesti kakun koko pienenisi ja ammattimaisuus heikkenisi, toteaa Aalto.

– Nykymallilla Liigaseurojen määrän isompi karsiminen veisi työpaikan kymmeniltä ammattipelaajilta. Tässä tilanteessa pudotuspeli olisi raju.

Olisiko mahdollista rakentaa koko sarjajärjestelmä uusiksi puhtaalta pöydältä?

– Meillä on Suomessa suuret seurat, pienet ammattilaisseurat sekä Mestiksen kilpaurheilujoukkueet, toteaa Aalto.

EY ehdottaa SM-liigaseurojen taloudellista tilannetta käsittelevässä raportissaan, että joukkueet voisi jakaa kolmeen esimerkiksi kahdeksan joukkueen tasoon taloudellisesti kestävässä mallissa.

– Mitä, jos koko sarjajärjestelmää katsottaisiin uusiksi puhtaalta pöydältä? Suomessa voisi olla käytössä A-, B- ja C-tasot. B-tasolta voisi nousta syksyn pudotuspeleissä A-tasolle tai pudota kevääksi C-tasolle. Hissiliike olisi auki koko ajan molempiin suuntiin, ja taloudelliset erot tasojen välillä olisivat maltillisia. Kun liikettä tapahtuisi puolivuosittain, peleissä olisi jatkuvasti jännitystä ja toisaalta korpivaellus alemmalla tasolla ei olisi välttämättä enää vuosien projekti, vaan lyhimmillään puolikas kausi, ehdottaa Aalto.

EY:n ehdottamassa mallissa joukkueiden vaihtuminen tasojen välillä toisi vuosittain useampia nousukarsintoja ja syksyn peleihin tulisi katsojia kiinnostavaa lisäjännitystä, joka voisi mahdollistaa myös parempia mediasopimuksia.

– Malli vaatii kehittämistä, mutta voisi olla ratkaisu tasoittamaan sarjojen välisiä tasoeroja ja johtaa taloudellisesti kestävämpään tilanteeseen, jossa ottelutapahtumat olisivat viihdyttävämpiä ja jännittävämpiä, summaa Aalto.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)