Huippu-urheilun ja urheilijoiden suorituskyky ja taso eivät vastaa Suomessa globaalin huippu-urheilun vaatimuksia. Ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi on erityisesti viimeisen 15 vuoden aikana haettu monella eri tavalla. Samaan aikaan huippu-urheilulle kohdennettu suora julkinen tuki on kasvanut kahdeksasta 25 miljoonaan euroon. Sijoituksemme kansainvälistä urheilua mittaavissa ranking-tilastoissa on kuitenkin tällä hetkellä heikompi kuin huippu-urheilun muutosprosessin (Humu) alussa vuonna 2009.

Suomi on onnistunut säilyttämään korkean kansainvälisen tason tai nousemaan sille lajeissa kuten jääkiekko, hiihto, cheerleading, salibandy, moottoriurheilu ja paraurheilu. Sen lisäksi yksittäiset urheilijat ovat luoneet uraa huipputason kansainvälisissä ammattilaisjoukkueissa. Nämä menestystarinat ovat hämärtäneet kuvaa suomalaisen huippu-urheilun todellisesta kokonaistasosta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi vuonna 2022 ulkoisen arvioinnin huippu-urheilusta. Siihen liitettiin myös kansainvälisten asiantuntijoiden analyysi, joka perustui laajaan haastatteluaineistoon.

Edellä mainitut arvioinnit sekä arjessa nähdyt ja koetut havainnot ovat osoittaneet, että huippu-urheilun nykytilanteeseen johtaneita tekijöitä ovat muun muassa johtamisongelmat, ristikkäiset intressit ja valtapelit, yleinen vaatimustason lasku, kyvyttömyys implementoida politiikkatoimia sekä puutteellinen palautejärjestelmä. Kasvualustan edellä mainituille tekijöille on luonut urheilutoimijoiden epärehellisyys ja kyvyttömyys tunnustaa tosiasiat.

Suomalainen huippu-urheilu on nollapisteessä ja tarvitsee uuden alun. Huippu-urheilun edellyttämää vaatimustasoa on kasvatettava ja erityisesti huippu-urheilijoille on annettava mahdollisuus menestyä.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön toimintamalli ei ole jatkossa paras ratkaisu kansainvälisen huipputason saavuttamiseksi. Kokonaisjohtaminen tarvitsee nykyistä ry-pohjaista hallintomallia

leveämmät hartiat, koska huippu-urheilun toimijakenttä on alati laajentuva organisatorinen ja hallinnollinen kokonaisuus.

Edellä kuvattuun perustuen ehdotamme, että huippu-urheilun kokonaisjohtamista ja toimintamallia muutetaan radikaalisti. Uudessa mallissa opetus- ja kulttuuriministeriö saa tuekseen uuden huippu-urheilun asiantuntijaelimen. Sen tehtävänä on ohjata huippu-urheilun julkinen rahoitus globaalin huippu-urheilun tulos- ja vaatimustason mukaiseen valmentautumiseen.

Kansainvälisellä huipulla olevien urheilijoiden päivittäisvalmennusta tehostetaan.

Huippu-urheilutoimijoille asetetaan mitattavat, globaalin huippu-urheilun vaatimustason mukaiset tavoitteet ja niitä seurataan tulosperusteisesti. Sama koskee lajiliittoja ja niiden huippu-urheilutoimintaa.

Asiantuntijaelin ei saa olla hallinnollisesti, taloudellisesti tai puoluepoliittisesti sidoksissa rahoitettaviin kohteisiin eikä sitä valita parlamentaarisesti. Sen asiantuntemuksen on oltava laaja-alaista huomioiden myös kansainvälinen osaaminen. Ratkaisulla katkaistaan jäsenyyksiin ja eri edunsaajarooleihin liittyvät intressit, jotka sekoittavat nykyisessä mallissa huippu-urheilun kannalta vaikuttavimpia päätöksiä.

Olympiakomitean vastuulle jää jatkossa huippu-urheilun viitekehyksessä olympialiikkeen edunvalvonta sekä kansallisen ja huipulle tähtäävän kansainvälisen urheilutoiminnan toteuttaminen yhdessä seurojen, liittojen, urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten kanssa.

Uudella toimintamallilla vahvistetaan huippu-urheilun autonomiaa, tuetaan ammattilaisten päätösvaltaa päivittäisvalmennuksen toteutuksessa sekä varmistetaan julkisen tuen tehokkaampi kohdentuminen. Toiminnan uudelleen organisointia vauhditetaan muuttamalla nykyisten huippu-urheiluun kohdennettujen julkisten varojen painopisteitä ilman lisärahan tarvetta.

Koska julkiset varat eivät kasva, vaan todennäköisesti jopa vähenevät, ovat uudelleen kohdennukset ainoa järkevä tapa kehittää huippu-urheilua. Uusi toimintamalli voi myös onnistuessaan lisätä yksityistä rahoitusta, koska kohdennukset on mahdollista tehdä suoraan urheilutoimintaan.

Muutoksen edellytyksenä on järjestelmätasolla poliittinen päätös, joka ohjaa huippu-urheilun kokonaisjohtamisen ja organisoitumisen uudistumista. Lisäksi huippu-urheilussa mukana olevilta toimijoilta vaaditaan sekä rehellisyyttä että omien arvojen ja asenteiden muuttamista. Muutoksessa voi onnistua, jos huippu-urheilun ja -urheilijoiden etu kyetään asettamaan ensisijaiseksi ohi omien tai oman organisaation intressien.

Kati Lehtonen, Karl-Erik Michelsen, Valentin Kononen, Anu Nieminen, Jarmo Mäkelä, Sami Itani