Alkaa kohu, raakuista taivasteleminen, jo hieman laantua. On toki hyvä, että luontoa suojellaan. Ainakin siis periaatteessa. Joskus jopa ihan käytännössäkin. Jos se omille tarkoitusperille sopii. Idealismi kun varsin usein aina häviää realismille. Juhlapuheethan ovat hyvä todiste tästä.

Miten paljon ja miten kaltoin yhä suurenevaa vanhusväestöä kohdellaan, siitä ei moista kansanliikettä tunnu syntyvän. On kai turvallisempaa nousta milloin mitäkin yksityiskohtaa luonnossa päivittelemään ja puolustamaan. Mummot ja vaarithan ovat ”uusiutuva luonnonvara”, ainakin toistaiseksi.

En yhtään vastusta esimerkiksi juuri raakkujen etujen ajamista ja kohtaloitten säälittelyä. Mutta toivoisin suuren yleisön laventavan herkistelykohteitaan aivan silmiemme edessä oleviin epäkohtiin, suojelun tarpeisiin. Tuhannet vanhukset, ”elämän kehäraakit”, jos näin uskaltaisi sanoa, tulevat ”yliajetuiksi” saamatta aikaan sen suurempaa julkisuutta taikka banderollimarsseja. Syitä kyllä löytyy molemmille. Tällä hetkellä useimmin niistä on mainittu tuo foinikialaisten huono keksintö: raha.

Esa Juhani