Atlantinsammen istutukset ovat tuottaneet tulosta: lajista on saatu havaintoja pitkin Viron rannikkoa ja myös Suomen rannikolta. Suomen ja Viron tekemällä yhteistyöllä ja suojelutoimenpiteillä halutaan palauttaa Itämeren alkuperäiseen kalastoon kuulunut kalalaji takaisin osaksi Itämeren ekosysteemiä. Laji on hävinnyt Itämerestä vuosikymmeniä sitten muun muassa vesien likaantumisen, patoamisen ja liikakalastuksen vuoksi.

Atlantinsampi on hyvin suurikokoinen vaelluskala, joka elää kymmenien vuosien ikäiseksi. Itämeressä luonnontilaisena esiintynyt atlantinsampi katosi Itämerestä 1900-luvun kuluessa ihmistoiminnan vaikutuksesta.

Viron ja Suomen yhteisessä EU-hankkeessa (https://rmk.ee/baltic-sturgeon/baltic-giant) on istutettu jo 200 000 atlantinsammen poikasta Viron Narvajokeen. Istutusjoista sammet laskeutuvat Itämereen useiden vuosien ajaksi, kunnes ne palaavat takaisin jokiin kutemaan. Luontoon vapautettujen poikasten vaellusta tutkitaan radiolähetinseurannalla ja merkitsemällä poikasia (t-ankkurimerkki).

– Perimmäisenä tarkoituksenamme on palauttaa Itämeren monimuotoisuutta ja luoda edellytykset sille, että atlantinsampi vakiintuisi Itämeren kalastoon ja pystyisi jälleen lisääntymään luontaisesti, ilman istutuksia”, kertoo erikoistutkija Teppo Vehanen Luonnonvarakeskuksesta tiedotteessa.

Kaikki havainnot atlantinsammesta ovat tarpeen, jotta tutkimus saa lisää tietoa sammen vaelluksista ja selviytymisestä. Kalamerkillä merkitystä sammesta voi ilmoittaa Lukeen sähköisellä lomakkeella (https://lomakkeet.luke.fi/kalamerkki). Muista havainnoista voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen kalamerkit@luke.fi.

Atlantinsampea ei yritetä palauttaa Suomen jokiin, koska pääosa niistä on padottuja. Sampi ei tiettävästi ole aiemmin lisääntynyt Suomen joissa, vaan niistä saaliiksi saadut yksilöt ovat todennäköisesti olleet harhailijoita.

Itämerestä kadonneen sampilajin luultiin pitkää olevan euroopansampi (Acipenser sturio). DNA-tutkimukset kuitenkin osoittivat, että Itämereltä kadonnut laji oli atlantinsampi (Acipenser oxyrinchus). Atlantinsampea on aiemmin kutsuttu nimellä sinisampi.

Atlantinsampi voi elää yli 100-vuotiaaksi, kasvaa jopa 4,5 metrin mittaiseksi ja painaa yli 300 kiloa. Sukukypsä se on 12–18 vuoden iässä. Atlantinsampi lisääntyy makeassa vedessä 2–7 vuoden välein jopa 80 vuoden ajan. Merelliset vaellukset lisääntymispaikoille voivat olla satojen kilometrien mittaisia.

Suurin nyky-Suomen alueelta saatu kala on 152-kiloinen atlantinsampi, joka saatiin Kokemäenjoesta vuonna 1914. Suomessa viimeinen havainto luonnonvaraisesta atlantinsammesta on 1930-luvulta.

Todennäköisesti Itämeren viimeinen yksilö pyydettiin Viron vesiltä vuonna 1996. Tämä rysällä pyydetty kala oli 2,9 metriä pitkä ja painoi 136 kiloa.

Atlantinsampi kuuluu Itämeren luontaiseen lajistoon. Syinä sammen katoamiseen pidetään liikakalastusta, jokien patoamista ja vesien likaantumista.

Atlantinsampea esiintyy edelleen Pohjois-Amerikan itärannikon joissa. Koska Itämerellä elänyt atlantinsampi oli perimältään lähellä Pohjois-Amerikan luonnonvaraista atlantinsampea, hankittiin emokalastoa varten tarvittava materiaali Kanadasta. Puolaan ja Saksaan perustettiin emokalakannat, joista on saatavilla poikasia palautusistutuksiin.

Ensimmäiset atlantinsammen istutukset aloitettiin Saksassa ja Puolassa 1990-luvun puolivälissä. Ruotsissa ensimmäiset poikaset istutetaan kesällä.

Atlantinsammen palauttaminen Itämereen on pitkäjänteinen projekti, joka vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Koska lajia ei enää ole esiintynyt luonnonvaraisena Itämerellä, ovat istutukset olennainen osa palautusta.

Nykyisin Euroopassa esiintyy kahdeksan sampilajia, jotka kaikki ovat uhanalaisia. Euroopassa sampikalojen palautussuunnitelmaa tehdään parhaillaan koordinoidusti.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)