Kemiönsaaressa syntynyt ja Hangon Lappohjassa varttunut Nanny Westerlund (1895–1989) teki lähes käsittämättömän 78 vuotta kestäneen uran näyttämöillä. Nuori Nanny hyväksyttiin Helsingin Ruotsalaisen Teatterin omaan näyttelijäkouluun vuonna 1910. Hän teki debyyttinsä teatterissa heti 15-vuotiaana Alexander Slotten näytelmässä. Kahden vuoden opintojen jälkeen hänet pestattiin jo talon vakituiseen näyttelijäkuntaan.

Westerlundista kasvoi rakastettu, elämäniloa säteilevä näyttelijä, joka hurmasi poikkeuksetta yleisönsä. Myös teatterin johto oivalsi hänen suosionsa ja Nanny saikin huhkia ensimmäisen kymmenen vuoden aikana peräti 75 eri roolissa.

Westerlund oli myös taitava ja lahjakas laulaja, joten hänelle tarjottiin tämän tästä myös rooleja opereteista. Myös siviilielämän puolella luisti ja hän solmi vuonna 1919 avioliiton Jarl Serlachiuksen kanssa.

Westerlundin pidetyimpiä vakavia rooleja olivat muun muassa Kerjäläisoopperan Polly sekä nimirooli Rouva suorasuussa. Hän oli myös aivan loistava koomikko. Rouva kirkonrotassa Westerlund antoi palaa oikein kunnolla. Hän teki myös ohjaustöitä esimerkiksi Kammarteaternille, jota hän johti 1960-luvun alusta vuoteen 1974.

Westerlundin uskomaton teatteriura sai kruununsa vuonna 1979, kun hänelle tuli tasan 70 vuotta täyteen Helsingin Ruotsalaisen Teatterin leivissä. Juhlanäytelmäksi valikoitui Arsenikkia ja vanhoja pitsejä. Hänen asemaansa viimeisinä teatterivuosina kuvasti se, että hän sai freelancerina valita omat roolinsa ja näytelmänsä.

Westerlund vieraili urallaan myös Turun ja Vaasan ruotsalaisissa teatterissa. Lisäksi hän haki oppia ja kokemusta Oslon ja Tukholman estradeilta. Hän sai ensimmäisen elokuvaroolinsa vuonna 1929 Carl von Haartmanin vakoilujännäriin Korkein voitto. Rooli jäi kuitenkin varsin pieneksi. Seuraavaa elokuvaroolia hän sai odotella lähes 50 vuotta

TarvittiinÅke Lindman hoksaamaan, että Nanny Westerlund viihtyy loistavasti myös kameroiden edessä. Lindmanin vuonna 1974 ohjaama Käärme salongissa oli mestarillista työtä kahdelta suomenruotsalaiselta näyttelijältä, Westerlundilta ja Dorle von Wendtiltä.

Näytelmä perustuu Tove Janssonin novelliin Lastenkutsut. Kahdesta erakoituneesta sisaruksesta kertova tarina toteutettiin näyttelijöiden ehdoilla ja lopputulos on hämmentävän hyvä.

Westerlund esiintyy hiukan hölmönä, mutta oikeasti ovelana Synnöve-siskona, joka ohjailee sisarusten keskinäiset auktoriteettiasetelmat omaksi edukseen.

Lindmanin ja Westerlundin yhteistyö jatkui vuonna 1978 elokuvassa Tuntematon ystävä. Tällä kertaa Westerlund dominoi elokuvan loppuosaa. Hän näyttelee yksinäistä leskirouvaa, joka matkustaa Marokkoon. Hän ajautuu siellä vakuutushuijaukseen liittyvään rikosvyyhtiin ja meinaa päästä hengestään.

Westerlund pokkasi Jussi-palkinnon ensimmäisestä oikeasta elokuvaroolistaan – peräti 83-vuotiaana. Hän teki 89-vuotiaana vielä pienen elokuvaroolin Fanny-neitinä Jörn Donnerin ohjaustyössä Angelan sota. Nanny Westerlundille myönnettiin hienosta elämäntyöstä Pro Finlandia -mitali jo vuonna 1955.

Heikki Möttönen