Lihantuotanto, kuin myös kulutus, on muutaman viime vuoden aikana kääntynyt Suomessa laskuun. Varsinkin sianlihaa tuotetaan aiempaa vähemmän. Kulutusmäärien lisäksi selvempi muutos kulutuksessa on tapahtunut lihalajien välillä. Punaisen lihan osuus lihan kulutuksesta on pienentynyt ja siipikarjanlihan kasvanut.

Lihantuotantoa on tilastoitu jo pitkään, ja näiden lukujen valossa lihantuotanto on kolminkertaistanut reilun 60 vuoden aikana. Parin viime vuoden aikana lihantuotanto on kuitenkin kääntynyt laskuun, ja viimeksi näin vähän lihaa tuotettiin vuonna 2014.

Vuonna 2023 lihantuotannosta oli sianlihaa 41 prosenttia, siipikarjanlihaa 37 prosenttia ja naudanlihaa 22 prosenttia. Lisäksi tuotetaan lampaanlihaa sekä pieniä määriä hevosen- ja vuohenlihaa.

Lihan kokonaistuotanto on vähentynyt viimeiset pari vuotta. Tuotannon vähentymistä on tapahtunut etenkin sianlihantuotannossa. Tuotannon vähenemisen taustalta löytyvät niin lihantuottajien kustannusahdinko, tuotannon rakenteellinen muutos, kuin myös lihan kuluttajahintojen nousu ja kulutustottumusten muutokset.

Tuotannon vähenemisen taustalta löytyvät lihantuottajien kustannusahdinko, tuotannon rakenteellinen muutos, lihan kuluttajahintojen nousu ja kulutustottumusten muutokset.

Naudanlihaa tuotettiin eniten 1980-luvulla, 125 miljoonaa kiloa. Nykyisin tuotantomäärä on noin 85 miljoonaa kiloa. Suurin osa naudanlihantuotannosta on peräisin lypsykarjatiloilla syntyneistä vasikoista. Lypsylehmien määrän vähetessä myös vasikoiden määrä on vähentynyt. 1980-luvun alussa oli noin 700 000 lypsylehmää, kun niitä nyt on noin 240 000 yksilöä. Emolehmien määrän kasvu ja nautojen teuraspainojen nousu ovat jonkin verran kompensoineet lypsylehmien määrän vähenemistä johtuvaa lihantuotannon laskua.

Sianlihan tuotanto oli korkeimmillaan vuonna 2008, jolloin sitä tuotettiin 217 miljoonaa kiloa. Nykyisin tuotanto on noin 160 miljoonaa kiloa. Viime vuotta vähemmän sianlihaa on tuotettu viimeksi vuonna 1978, jolloin tuotantomäärä oli 154 miljoonaa kiloa.

Sikatilojen määrä on enemmän kuin puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiloja oli keväällä 2023 noin 700, kun niitä vielä kymmenen vuotta sitten oli reilu 1 600. Tilojen lopettamisvauhti kiihtyi viime vuonna, sillä viimeisen vuoden aikana 13 prosenttia sikatiloista lopetti tuotannon. Sikamäärä ei ole laskenut yhtä jyrkästi kuin tilamäärä. Viime vuonna sikoja oli reilu 988 000 yksilöä ja emakoita vajaa 70 000 yksilöä. Sikojen määrä on vähentynyt neljänneksellä viimeisen kymmenen vuoden aikana ja emakoiden määrä vieläkin enemmän. Emakoiden porsastuotoksen kasvu on osin kompensoinut eläinmäärän vähenemistä johtuvaa tuotannon laskua. Myös lihasikojen teuraspainot ovat kohonneet vuosien saatossa.

Naudan- ja sianlihantuotanto on alueellisesti keskittynyttä. Naudanlihaa tuotetaan eniten Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Näiden kolmen maakunnan yhteenlaskettu osuus on 45 prosenttia tuotannosta. Kunnista suurin naudanlihan tuottaja on Kiuruvesi. Seuraavina tulevat Kuopio ja Kurikka.

Sianlihantuotanto on vielä naudanlihantuotantoakin voimakkaammin keskittynyttä. Suurimmat tuotantoalueet ovat Etelä-Pohjanmaa, Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa. Näiden osuus kokonaistuotannosta on 64 prosenttia. Kuntatasolla suurimmat sianlihantuottajat olivat Uusikaarlepyy, Huittinen ja Loimaa.

Monet lihan tuotantoon ja kutukseen vaikuttavat tekijät ovat muutoksessa. Luken tilastot kuvaavat näitä muutoksia. Kuvan tarkemmat tiedot löytyvät näistä tilastoista: lihantuotanto, ravintotase, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ulkomaankauppa, maatalous- ja puutarhayritysten rakenne sekä alueittainen lihantuotanto.

Toisin kuin naudan- ja sianlihan tuotanto, on siipikarjanlihan tuotanto lisääntynyt broilerinlihan tuotannon kasvun siivittämänä 60-luvulta lähtien. Tuotanto kääntyi toissa vuonna poikkeuksellisesti hienoiseen laskuun, ja siipikarjanlihaa tuotettiin viime vuonna vajaa 144 miljoonaa kiloa, josta broilerinlihaa oli noin 93 prosenttia.

– Tällä vuosituhannella tuotanto on enemmän kuin kaksinkertaistunut kasvavan kulutuksen siivittämänä, kertoo lihantilastoinnista vastaava yliaktuaari Sanna Vuorisalo Luonnonvarakeskuksesta (Luke) tiedotteessa.

Tilojen määrä on pysynyt vakaana, mutta tilat ovat laajentaneet tuotantoaan. Siipikarjanlihan tuotannon ydinalueita ovat Etelä-Pohjanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi.

Lihan kokonaisomavaraisuuden aste on korkea, 97 prosenttia. Suomeen on kuitenkin viime vuodet tuotu enemmän lihaa kuin sitä on viety. Viimeksi vuonna 2009 lihan viennin määrä ylitti tuonnin. Sianlihaa lukuun ottamatta muilla lihaluokilla tuonti on suurempaa kuin vienti.

Naudanlihan tuonti on ollut 20 miljoonan kilon molemmin puoli ja vienti alle kymmenen miljoonaa kiloa. Viime vuonna naudanlihaa tuotiin muun muassa Italiasta, Saksasta ja Tanskasta.

Sianlihan tuonti on noin 25 miljoonaa kiloa ja vienti selvästi suurempaa, noin 37 miljoonaa kiloa. Sianlihaa tuodaan eniten Saksasta, kun taas merkittävimpiä vientimaita ovat Etelä-Korea, Kiina, Viro ja Uusi-Seelanti. Siipikarjanlihaa tuotiin noin 23 miljoonaa kiloa ja vietiin 13 miljoonaa kiloa.

Lihan kulutus on viime vuosina vähentynyt huippuvuosista 2016–18, jolloin lihaa syötiin reilu 81 kiloa henkilöä kohden. Nykyinen lihan kulutus on noin 77 kiloa, kun mukaan on laskettu riistaliha ja syötävät elimet. Määrä on kypsentämätöntä ruholihaa, joka sisältää muun muassa luut.

– Kulutuksesta sianlihaa on 37 prosenttia eli noin 29 kiloa, siipikarjanlihaa 37 prosenttia eli 28 kiloa ja naudanlihaa 22 prosenttia eli 17 kiloa. Jonkin verran syödään myös muun muassa lampaan-, hevosen- ja poronlihaa, kertoo ravinnetaseesta vastaava erityisasiantuntija Erja Mikkola.

Lihan kulutus on muuttunut voimakkaasti viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2002 naudanlihan osuus kulutuksesta oli 26 prosenttia, sianlihan 46 ja siipikarjanlihan 22. Vuonna 2022 vastaavat luvut olivat 22, 37 ja 37 prosenttia. Naudanlihan kulutus on siis pysynyt tasaisena, sianlihan kulutus vähentynyt voimakkaasti ja siipikarjanlihan kulutus lisääntynyt. Kaikesta kulutetusta lihasta yli 80 prosenttia oli kotimaista alkuperää.

Lihan kulutuksen vähenemiseen, etenkin kalliimpien lihalajien osalta, on vaikuttanut viime vuosien lihan hinnankorotukset, ja samanaikainen elinkustannusten voimakas nousu. Lihan kulutuksen painopiste on siirtynyt halvempiin lihaluokkiin.

FAO:n mukaan Suomessa syödään lihaa vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin.

– YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tilastojen mukaan Suomessa syödään lihaa vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Lihan kulutus oli FAO:n mukaan Suomessa noin 74 kiloa ja EU:ssa keskimäärin 80 kiloa henkilöä kohden vuonna 2021. Koko maailman lihan keskikulutus oli noin 43 kiloa, Mikkola kertoo.

Lihan kuluttajahinnan muodostumisen perustana toimii lihan tuottajahinta, joka tarkoittaa teurastamoiden tuottajille lihasta maksamaa arvonlisäverotonta hintaa. Tuottajahinnat tilastoidaan kuukausittain ja lihalajeittain, toisin kuin kuluttajahinnat. Kuluttajahinta on selvästi tuottajahintaa korkeampi, sillä iso osa lihan kuluttajahinnasta muodostuu jalostavan teollisuuden, kuljetuksen ja kaupan osuuksista.

Vuosituhannen alku oli lihan tuottajahintojen suhteen tasaista. Tuottajahinnat alkoivat nousta vuodesta 2010 alkaen. Voimakkaimmat nousut on koettu vuoden 2021 jälkeen.

Lihantuottajien viime vuosien taloudellinen ahdinko myös osaltaan selittää tuotannon vähentymistä.

– Tuottajahintojen nousu on seurannut viiveellä voimakasta tuotantopanosten hintojen nousua. Luken markkinamarginaalien mukaan sian- ja naudanlihan marginaalit olivat negatiiviset vuodesta 2021 alkuvuoteen 2023 saakka. Negatiivinen markkinamarginaali tarkoittaa sitä, että tuottajat eivät ole lihanmyyntituloilla pystyneet kattamaan edes keskeisimpiä tuotannon kustannuksia. Markkinamarginaalit siis mittaavat tulojen ja kustannusten erotusta. Lihantuottajien viime vuosien taloudellinen ahdinko myös osaltaan selittää tuotannon vähentymistä, toteaa lihan hintatilasoinnista vastaava yliaktuaari Anu Koivisto.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)