Raunistulan nukkekotikerhon hiiret harharetkellä Martin apteekin ikkunassa
Kyllä Raunistulan hiiret osaavat, sillä niiden hyvinvointialue Harhassa kaikki toimii moitteettomasti. Sairaalan apuvälineet ovat viimeistä huutoa, henkilökuntaa on riittävästi, lääkärin vastaanoton puhelimeen vastataan heti eikä vasta joskus ja jonoja hoitoon ei ole. Hiirulaisten elämää pääsee seuraamaan nukkekotiharrastajien valmistamassa miniatyyrisairaalassa, joka avautuu ohikulkijalle Martin apteekin ikkunan takaa.
– Ikkunassa ovat esillä muun muassa sairaanhoitajat Rae Juusto sekä sisar Brie. Vastaanotolla osastonsihteeri Kerttu Kouda on aina paikalla, mutta välillä se syö suklaata. Ikkunasta ulos katselee yksi hiiripotilas, jospa hän paranisi pian ja pääsisi jäädytetylle luistinradalle jo luistelemaan, kuvailee Raunistulan nukkekotikerhon jäsen Eija Luoto.
Hiirten sairaalaan on rakennettu esteetön etupiha ramppeineen sekä odotusaula, jossa poliisi saattaa hiiripotilasta näytteenottamiseen. Lisäksi siellä on muun muassa lasten vuodeosasto, suihku- ja WC-tilat sekä aikuisten valvontaosasto.
– Lapsille löytyy myös paljon leluja, joiden kanssa pienet potilaat voivat leikkiä odottaessaan vuoroaan sairaalassa, Luoto sanoo.
Raunistulan nukkekotikerhon jäsenten käsissä syntyy aina nimenomaan hiiriä erilaisissa ihmisten maailmaa kuvaavissa ympäristöissä näyttelyitä varten. Parhaillaan kerholla on myös iso näyttely Uudenkaupungin Automuseossa ja jouluna on tulossa Turun pääkirjastolle oma jouluinen näyttely.
– Hiiret ovat alun perin Titta Saarisen idea, sillä hän rakasti lapsena hiiriin liittyviä leikkejä ja satuja. Hänen ideansa oli myös sairaalamiljöön rakentaminen, josta hän on puhunut jo kymmenen vuoden ajan. Toinen käsistään taitava hiirinukkevalmistaja on Ninna Mäkinen, joka valmistaa vuosittain noin 25–50 hiirtä, Luoto kertoo.
Harha on Luodon mukaan ystävällinen, mutta kuvaileva piikki hyvinvointialueesta.
– Katja Oksa on meidän sananikkari, ja hän nämä nimet vääntää useimmiten.
Luoto itse on harrastanut nukkekotirakentelua jo vuodesta 2006. Hän osallistui Raision työväenopiston nukkekotikurssille, jonka opiskelijoiden ja opettajan kesken perustettiin Raunistulan nukkekotikerho vuonna 2010.
– Minulla ei ole nukkekodeissani edes hahmoja, enkä tee hiiriäkään. Oman nukkekotiharrastuksen parissa rakentelen ja sisustan nukkekoteja sekä kirjoitan niistä tarinoita blogiini.
Luoto kertoo, että yhteisissä projekteissa heille syntyy kaikille hurja määrä ideoita.
– Innostumme aina valtavasti uuden näyttelyn rakentamisesta. Minulle tämä nukkekotiharrastus on äärettömän hyvä arjesta irtautumisen tapa.
Raunistulan nukkekotikerhon kerhotilat sijaitsevat Raunistulan seurakuntatalolla, missä myös varastoidaan harrastajilta syntyvää materiaalia. Kerhossa käy maanantaisin noin 15 henkeä ja keskiviikkoisin viisi. Kerholaisten keski-ikä on yli 40 vuotta, ja nuorin harrastaja on 19-vuotias.
– Meillä on siellä aivan ihanat, isot tilat. Ja onneksi siellä on myös varastotilaa, koska kaikki eivät pysty säilyttämään kotonaan niin paljon nukkekoteja ja nukkeja kuin niitä valmistuu, Luoto toteaa.
Kerhon ensimmäinen näyttely pidettiin vuonna 2011 Brinkkalan galleriassa, jolloin Turku toimi kulttuuripääkaupunkina.
– Kyseessä oli miniasuntomessut, joka koostui eri harrastajien taloista. Me teimme sinne Puutorin vessan ja Förin. Ja siitä tämä näyttelytoiminta sitten lähti käyntiin.
Marianne Rovio

















