VaikkaAamuset-lehden mielipidepalstalla (6.9.) kirjoittanut ”YKX” on mitä ilmeisemmin vannoutunut autoilija ja itse taas pyöräilen päivittäin lähes ympäri vuoden, niin olen monessa asiassa samaa mieltä.

Pyöräkaistoilla on hiljaista. Syykin selvä: pyöräkaistoilla ajaminen on itsemurhaa. Suurin osa suomalaisista autonkuljettajista ei ole kuullut hollantilaisesta otteesta eli kuljettajan oven avaamisesta oikealla kädellä. Pyöräkaistat on myös maalattu liukkaalla, punaisella maalilla. Kaskenkadun pyöräkaistalla täyteaines on routinut niin, että kaista on paikoin kupera. Sateella olo on kuin ajaisi liukkaalla katonharjalla. Pyöräkaistojen sijaan tarvitaan kunnon pyöräteitä.

Itäisen Pitkänkadun pyöräkaistoja ei tosin ole tehtykään pyöräilijöitä varten, vaan yrityksenä jäsentää poistettujen raitiovaunukiskojen jäljiltä puolitoistakaistaiseksi jäänyttä katua. Edellinen yritys oli ylipitkät vinopysäköintiruudut.

Järki on kateissa myös Itäisen Rantakadun remontin ajoituksessa. Kun Fuugan rakentaminen jokirannan kansalliseen kaupunkipuistoon alkaa, katu kaivetaan taas ylös ja kevyen liikenteen väylä otetaan rakentamisen käyttöön.

Ylihienojen projektien sijaan kannattaa keskittyä korjaamaan pieniä ongelmia: täyttämään kuoppia, liimaamaan irronneita reunakiviä ja asfaltoimaan Myllytunnelin vilkas pyörätie, jonka päällyste on tehty postikortin kokoisista laatoista. Uuden kauppatorin ympäristön laatoituksessa on jo polkupyörän renkaan levyisiä rakoja.

Joustamatonta ja kallista raitiovaunuverkostoa ei tiheään rakennetussa Turussa tarvita. Se sopii pinta-alaltaan kaksi kertaa Turun kokoiselle Tampereelle, joka on rakentanut suuria lähiöitä kauas keskustasta. Lisäksi Tampereella, jossa on keskellä kapea kannas, on selvää, miten raitiotie kannattaa rakentaa, ja jo yksi kannaksen ylittävä linja palvelee asukkaita hyvin. Liikenneratkaisuja mietittäessä ei ole mitään järkeä verrata toisiinsa kahta pinta-alaltaan ja maantieteeltään erilaista kaupunkia. Raitiotie vie vain tilaa muulta liikenteeltä – busseilta, henkilöautoilta ja kevyeltä liikenteeltä.

Runkobussilinjat ovat tiheään rakennetussa Turussa yhtä kuolleena syntynyt ajatus kuin raitiotie. Tuloksena on tarpeettomia vaihtoja ja pitempiä matka-aikoja, ja niiden seurauksena vähemmän joukkoliikenteen käyttäjiä. Hyvä ohjesääntö Turun joukkoliikenteen kehittäjille on, että ei kannata korjata, jos ei ole rikki.

Omakotialueiden vehreyttä kiitellään ja seuraavassa lauseessa niitä täydennysrakennetaan, vaikka juhlapuheissa puhutaan hiilineutraalisuudesta, hulevesien hallinnasta ja kaupunkipuistoista. Omakotitaloja voidaan kaavoittaa Turussa entisille teollisuusalueilla ja pelloille – molempia riittää.

MPK