Turussa järjestettiin viime viikolla Eurooppa-foorumi samaan aikaan kun maan valtasi silakkagate. Uutinen levisi tavanomaiseen tapaan. Euroopan unioni oli jälleen tekemässä pahojaan eli kieltämässä jotain, nyt silakan kalastuksen Pohjanlahdella.

Asia tuli julki Kalatalouden Keskusliiton tiedotteessa. Kalastajia ja kalatalouden edistämistä edustava lobbarijärjestö oli tarkkana ja uutisoi komission esityksestä.

Faktat olivat sinänsä oikein mutta näkökulma oli lobbarin. Komissio kieltää. Ongelma oli siinä, että komissio ei voi kieltää, sillä tekee esityksen EU:n kalastuksesta vastaavien ministereiden neuvostolle, joka keskustelee komission ehdotuksesta 23.–24. lokakuuta Luxemburgissa. Suomea edustaa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.). Kielto tuskin käy Suomelle.

Komissio hyppäsi julkisuusjunaan jostain syystä vasta seuraavana päivänä. Juna oli jo mennyt. Oli syntynyt kuva, että komissio kieltää ja sillä selvä. Myös media nielaisi koukun siimoineen päivineen. Mielikuvaa on lähes mahdotonta muuttaa enää.

Eurooppa-foorumin meppiaamiaisella komission Suomen-edustuston päällikkö Maria Blässar korosti, ettei komissio ole kieltämässä kalastusta. Se ehdottaa vuoden kalastustaukoa.

Esitys perustuu Kansainvälinen merentutkimusneuvoston (ICES) näkemykseen kannan romahtamisesta. Silakkakanta on sittemmin osoittanut elpymisen merkkejä. Vaihtoehtona on kalastuskiintiöiden pienentäminen useammaksi vuodeksi. Kumpikin vaihtoehto iskee lujaa elinkeinoon ja siksi etujärjestö on ymmärrettävästi takajoillaan.

EU:n päätöksenteko on monimutkaista ja perustuu siihen, että instituutioiden välillä haetaan yhteisymmärrystä. Esityksissä on neuvotteluvaraa ja kompromissia haetaan. Ymmärrys EU:n päätöksenteosta on Suomessa vähäistä ja mielenkiinto vielä vähäisempää. Käyrät kurkut ja kalastuskielto toimivat kuin gongi ja herättävät unesta. Britanniassa tabloidien tahallisesti vääristely uutisointi oli osasyy Brexitiin – siihen, että maa jätti EU:n.

Lasse Virtanen