Tarhamehiläinen ( Apis mellifera) on Hunajayhtymä Oy:n toimitusjohtaja Aapo Savon mukaan myös yksi tärkeä pölyttäjä. Mehiläiset elävät suurina yhteiskuntina, ja yhdessä mehiläistarhaajan pesässä elää noin 50- 60 000 tarhamehiläistä. Mehiläinen pölyttää muun muassa hedelmäpuita, marjoja ja öljykasveja.

– Tutkimusten mukaan tarhamehiläiset parantavat satoa määrällisesti ja laadullisesti pölyttäessään. Mehiläinen kerää kuitenkin mettä kolmen kilometrin säteellä omasta pesästään, ja samalla pölyttää näin lähiympäristössään luonnonkasvien lisäksi esimerkiksi marja- ja hedelmäkasveja, Savo toteaa.

Sitran mukaan tärkein pölyttäjäryhmä koostuu mesipistiäisistä, joita ovat tarhamehiläiset sekä luonnonvaraiset kimalaiset ja erakkomehiläiset. Jokainen siemenkasvi vaatii pölytyksen lisääntyäkseen, ja pölytys tapahtuu joidenkin kasvien kuten viljojen kohdalla tuulen avulla. Sitran mukaan kukkakasveista kuitenkin 90 prosenttia ovat hyönteispölytteisiä.

Euroopan kattava tutkimus vuosien 2005–10 aikana osoitti, että tarhamehiläiset pystyivät kattamaan silloin vain neljänneksen viljelyalan pölytyksestä. Viime vuosien aikana maailma heräsi havahtumaan pölyttäjien tärkeyteen biodiversiteetin ja ruoantuotannon kannalta, kun Yhdysvalloissa tapahtui mehiläisten joukkokuolemia. Savo huomasi tämän myös uusien mehiläistarhaajien merkittävänä kasvuna.

– Aikaisemmin mehiläistarhaajat olivat jo vähenemässä koko Suomessa, ja tyypillinen tarhaaja oli ikääntymään päin oleva mies. Vieläkin alallamme on jopa 90-vuotiaita mehiläishoitajia, mutta mehiläisten joukkokuolemien myötä mehiläistarhausbuumi kasvoi huomattavasti. Joukossa on nyt paljon naisia, ja moni aloittaa mehiläistarhauksen siinä 30–40 vuoden iässä, kertoo Savo, mutta toteaa uusien mehiläistarhaajien kasvun määrän nyt hieman tasaantuneen.

Helsingin yliopiston Yliopisto-lehden (20.11.2015) mukaan maatalouseläntieteiden professori Heikki Hokkanen Helsingin yliopistosta on tutkinut hyönteispölytteisten kasvien alueellisia satotilastoja, ja Varsinais-Suomessa luonnonpölyttäjien määrä on hävinnyt tehomaatalouden myötä niittyjen ja pellonpientareiden hävitessä ja myös satotasot olivat laskeneet. Artikkeli mainitsi lisäksi, että Turun seudulla mehiläistarhaus oli vähentynyt.

– Mielestäni kotimainen hunajantuotanto on tärkeää siinä mielessä, että niin ekonominen kuin ekologinenkin hyöty jää kokonaisuudessaan Suomeen. Lisäksi moni on aloittanut mehiläistarhauksen viime vuosien aikana ihan jo pölyttämisen kannalta. Mehiläistarhauksella ja kotimaisella hunajalla on hyvä vaikutus suomalaisen luonnon monimuotoisuuden sekä paremman sadon kannalta, Savo toteaa.

Omista reilusta 20 mehiläispesästään Savo on saanut kerättyä hunajaa vaihtelevasti vuosittain. Viime vuonna hunajaa tuli 50 kiloa per pesä ja sitä edellisenä vuonna 30 kiloa. Hän toteaa, että joka vuosi pitää tehdä samat hoitotoimenpiteet, mutta säähän ja luontoon ei pysty vaikuttamaan.

– Kuivuus tai liika sade voivat vähentää hunajasatoa. Nyt alkukesä oli todella kuiva, mutta mehiläiset ovat kantaneet kuitenkin jonkin verran mettä pesään. Esimerkiksi aikainen, lämmin kesä heikentää usein kokonaissatoa, koska mehiläisyhdyskunta ei ehdi kehittymään huippukuntoon kukintojen nopean kehittymisen tahdissa. Työläiset lentävät sellaiset 800 kilometriä parin kolmen viikon aikana mettä hakiessaan.

Savolla on ollut pesiä myös peltojen vieressä, mutta hän sanoo, että se ei ole ollut hänen kohdallaan ongelma.

– Tukes määrittää tarkasti, että kasvinsuojeluaineita levitetään myöhään illalla tai yöllä, kun mehiläiset eivät lennä. Paikalliset viljelijät ovat olleet muutenkin todella valistuneita, ja he ovat myös ihan soittaneet ja varmistaneet minulta sopivaa aikaa mehiläisten kannalta.

Tarhamehiläinen ei selviä ilman ihmisen hoitoa pohjoisissa oloissa, mutta Savon mukaan on tärkeää antaa mehiläisille riittävä rauha työskennellä.

– Mehiläishoidon perusteet on hyvä osata, mutta emme saa ylihoitaa niitä, jotta emme häiritse niiden elämää ja päivärytmiä. Ne tietävät kyllä todella hyvin sen, mitä ne tekevät.

Loimaan Kojonkulmalla toimiva Hunayhtymä Oy perustettiin alun perin Tampereelle vuonna 1969. Alkuvuosina sen omisti noin 600 hunajantuottajaa. Nyt hunajaa liikkuu yhtymän kautta puolisen miljoonaa kiloa vuodessa.

– Parhaillaan yhtymällä on vieläkin 160 osakkeenomistajaa.Tällä hetkellä hankimme hunajan noin 150 sopimustuottajalta. Jo yhtiön perustamisidea oli se, että mehilästarhaajat voivat myydä hunajaa keskusliikkeiden kautta ympäri valtakunnan, kertoo toimitusjohtaja Savo.

Savon mukaan sopimustuottajien työtä helpottaa huomattavasti se, että heidän ei tarvitse itse hoitaa kaiken muun ohella myyntityötä.

– Ammattitarhaajan omistamat useammat pesät voivat tuottaa jopa 30 000 kiloa hunajaa, joten hänen olisi mahdotonta toteuttaa kaikki logistiikkapuolen tehtävät. Suomessa on jo valmiina hyvä logistiikkarakenne, joten sitä kannattaa hyödyntää.

Jo heti alkuvaiheiltaan lähtien Hunajayhtymä on myynyt mehiläishoitotarvikkeita, joita se myy yhä edelleen. Lisäksi se myy mehiläisten talviruoaksi tarkoitettua sokeria. 4,1 miljoonan liikevaihdoista 80 prosenttia tulee hunajan myynnistä.

– Lisäksi meillä on täällä vahanvalssauspalvelu, jossa vahapohjukkeita varten käytettävä vaha desinfioidaan ja puhdistetaan. Mehiläiskennolevyt pitää säännöllisesti kierrättää ihan mehiläisten sikiötautien ehkäisemiseksi, Savo sanoo.

Marianne Rovio