Suomen Polkupyörä- ja Konetehtaasta kehittyi 1900-luvun alkupuolella Suomen ensimmäinen tehdas, joka valmisti polkupyöriä alusta loppuun asti itse, toki muutamia yksittäisiä osia lukuun ottamatta. Tehtaan kultakausi ajoittui 1930-luvulle, jolloin polkupyörästä oli tullut koko kansan kulkupeli. Tehtaassa valmistettiin 63 vuoden aikana yli miljoona yksittäistä polkupyörää.

Pyörätehtaan perustaja oli Mietoisten poika Kustaa E. Merilä (1875–1961), joka aloitti yrittäjänä 22-vuotiaana nuorena miehenä, vain muutaman markan alkupääomalla. Merilä toi alkuvuosina Yhdysvalloista polkupyöriä, mutta kun välikäsiä ilmaantui koko ajan lisää, nousivat hinnat ja koko liiketoiminta vaikeutui. Hän päättikin ruveta itse valmistamaan pyöriä. Vuonna 1904 koko toiminta siirtyi Nummenmäen Kirkkotielle, jossa käynnistyi pikkuhiljaa myös pyörän osien tehdasmainen valmistus.

Merilän pyörätehdas paisui ja siitä tuli koko pohjolan suurin toimija alallaan. Sen lippulaiva oli Olympia ja muita tunnetuimpia merkkejä olivat Kiri, Aino sekä Ilmarinen. Tuotantoon kuului vuosien varrella myös mopoja, aseita, ompelukoneita sekä muita pienempiä teknisiä vempeleitä. Turku olikin todellinen fillariteollisuuden keskus, sillä kaupungista löytyi myös Pyrkijän ja Pyöräkellarin tehtaat. Jälkimmäinen tunnettiin myöhemmin Tunturina.

Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas oli myös merkittävä työllistäjä, sillä parhaimmillaan Merilä maksoi palkan lähes puolelle tuhannelle työntekijälle. Merilä itse oli varsin värikäs ja kulmikas persoona. Hänessä oli vanhan liiton patruuna, niin hyvässä kuin pahassakin. Hän saattoi kytätä työtekijöitään, mutta toisaalta myös avusti heitä hädän tullen. Merilän rahasto avusti turkulaisia ammatti- ja yliopisto-opiskelijoita. Merilä ymmärsi, että tuotteet piti myös saada kuluttajien ulottuville mahdollisimman tehokkaasti. Niinpä hän loi oman koko maan kattavan sivuliike- ja myyntiverkoston. Merilän liikkeet möivät myös muun muassa urheiluvälineitä ja maatalouskoneita.

Tehtaan toiminta oli niin johtajaansa profiloitunut, että toiminta nuupahti Merilän menehtymiseen ja edessä oli konkurssi vuonna 1963. Kirkkotien saneerattuihin ja osiin pilkottuihin tehdastiloihin tuli uutta vilkasta yritystoimintaa vuonna 1972. Vuonna 2016 katosi lopullisesti iso palanen turkulaista teollisuushistoriaa, kun viimeisetkin Merilän vanhat tehdasrakennukset jyrättiin maan tasalle uusien asuintalojen tieltä.´

Heikki Möttönen