Pääsiäisenä suuri osa suomalaisista syö lammasta muodossa tai toisessa. Viiniksi suositellaan usein Espanjan riojaa, Australian shirazia tai Italian ripassoa. Vähemmän tunnetuista viinimaista ja -tyyleistä löytyy luonteikkaita vaihtoehtoja. Niitä kannattaa rohkeasti kokeilla, vaikkei olisi kyllästynyt klassikoihin. Pääsiäispöytään sopivat myös vahvat oluet, joiden hedelmäisyys raikastaa ateriaa. Testiin päätyivät harvinaisempi viinituttavuus ja klassinen belgialainen vahva ale.

Pääsiäisolut: St. Bernardus Tripel

Belgia (9,99 euroa / 0,75l tai 4,49 euroa / 0,33l)

Pääsiäispöydän olut on usein runsas, tumma porter tai klassinen luostariolut. Rairuohonvihreää taustaa vasten ilakoiva munkki vahvistaa päätöksen: Alkon uutuus, oluttuntijoiden arvostama St. Bernardus Tripel päätyy ostoskoriin. Palvotusta Westvleteren-sarjasta kuuluisat trappistimunkit ovat myös Bernarduksen panimon takana. Sen historia ulottuu ranskalaisen Mont des Cats -luostarin munkkien vuonna 1831 Belgiaan perustamaan meijeriin, josta tuli myös panimo. Munkkien palattua takaisin olutta pantiin lisenssillä, kunnes munkit päättivät vuonna 1992 aloittaa oman tuotannon uudelleen. St. Bernardus jäi henkiin lainsäädännössä, jossa trappistiolutta saa valmistaa vain trappistimunkkien valvonnassa, mutta lisenssillä jopa täysin ulkopuolisen panimon luostarioluena.

Klassista Tripel-alea saa sekä isona että pienenä pullona. Luonnonkorkkista pottua avatessa juojia kannattaa olla enemmän kuin yksi, oluessa kun on alkoholia kahdeksan tilavuusprosenttia. Maussa sitä ei huomaa. Tasapainoinen ja hienostunut tyylipuhtaus tulvii hedelmänkuorta, ruohoa ja banaania. Vaahto on kermaista moussea suussa ja pitsiä lasissa. Kokonaisuus ei jätä toivomisen varaa perinteisen ja laadukkaan belgi-alen ystävälle.

Lammaspasta toimii Bernardukselle korostaen oluessa muuten hillitysti esiin tulevaa viljaisuutta. Täydellisempi yhdistelmä on ankka confit, ankanrasvassa paistetut perunat ja kimchi-hapankaali. Maku on enemmän kuin osiensa summa. Jos uuniin päätyy pääsiäisenä kokonainen broiler, Bernardus sopii seuraksi erinomaisen hyvin. Trendikkään pääsiäisen viettäjä valitsee tälle oluelle sushin.

Pääsiäisviini: Mavro Xinomavro 2019

Kreikka (14,99 euroa / 0,75l)

Lammasta syödään souvlakina ympäri vuoden Kreikassa, jossa pääsiäinen on vuoden suurin juhlapyhä. On luontevaa etsiä pääsiäislammasviiniä viininjumala Dionysoksen alkulähteiltä. Kreikkalaiset viinit ovat paljon enemmän kuin turistikohteessa lämmennyt retsina. Kreikassa viljellään käsityönä satoja endeemisiä eli kotoperäisiä lajikkeita, joita ei saa mistään muualta. Maineikkaimpia ja palkituimpia tuottajia on Kir-Yianni, jonka viinit istuvat vaativaankin makuun.

Nyt testiin valitaan samalta seudulta pientuottaja Taralas Family Wineryn Xinomavro-rypäleestä tehty punaviini Mavro Naoussa 2019. Luomu- ja vegaaniviini ilmentää rypäleelleen tyypillistä kasvuympäristöä. Xinomavro on satoja vuosia Makedonian vuorilla viihtynyt Pohjois-Kreikan viljellyin lajike, josta tehdään myös kuohu-, rosé- ja valkoviiniä (blanc de noirs). Nimensä mukaisesti hapokas (xino) ja musta (mavro) rypäle tuottaa persoonallisia, perinteisesti kypsytyspotentiaalisia viinejä. Mavro on tästä oiva ja hintaisekseen laadukas yhden tarhan esimerkki.

Tuoksu mukailee makua, jossa on kuivuneita yrttejä, balsamia ja rustiikkisiakin vivahteita. Tanniinit ovat vielä terhakat, joskin viini on reilulla dekantoinnilla tai parin tunnin aukiololla juotavissa jo nyt. Vähintään kahden vuoden tammitynnyrikypsytys maistuu viinissä yllättävän vähän. Maun auetessa korostuvat musta oliivi ja karhunvatukka.

Yrttinen ja valkosipulinen lammaspasta tomaattipohjalla on Mavrolle oiva pari, joskin rasvaa saisi olla viinille enemmänkin. Raastettu tryffelilampaanmaitojuusto täydentää kokonaisuuden.

Mavro kaipaa rinnalleen grillattuja rasvaisia lihoja, juustoja, rosmariinikermaperunoita ja kärsivällisyyttä. Kiinnostavaa viiniä on ostettava toinen pullo avattavaksi vasta parin vuoden kuluttua. Ehkä se toimii silloin tuottajan suosituksen mukaisesti myös suklaan kanssa.

Eveliina Portnoj