”Karkkia on tullut jo sen verran, mitä tämän ikäinen tarvitsee”
Turun keskustan kadut täyttyivät torstaina rekan kyydissä ilakoivista abiturienteista. Penkkariajoja seuraamaan oli kerääntynyt väkeä runsain mitoin. Karkkisadetta odottaessa tai väistellessä oli hyvä tilaisuus haastatella kannustusjoukkoja.
Muotikuun edessä päivystää sinitakkinen herra, jonka vakuuttavuus ulottuu risteyksen toiselle puolelle asti. Olavi Häyrisen tausta löytyykin turkulaisuuden ytimestä:
– Olen entinen torikauppias, niin on tullut näitä penkkareita nähtyä. Erittäin hienoa merkitykseltään.
Häyrisen vieressä hymyilee jälkeläisiä monessa polvessa.
– Tyttärentyttärentyttären penkkareita olen tullut katsomaan, Häyrinen kertoo korjatun version tyttärentyttärensä avustuksella. – Lapset keräävät karkit, Häyrinen myhäilee ja vilkuttaa rekoille.
Karkinjanoista kansaa puikkelehti kaduilla heti rekkojen ilmestyessä näköpiiriin. Järjestysmiehet joutuivat välillä paimentamaan ihmisiä takaisin jalkakäytäville. Yritys saada vanhempi rouvashenkilö haastatteluun osoittautui turhaksi, sillä karkkien saalistus vei kaiken huomion.
Onneksi Anu on halukas kertomaan tunnelmista penkkareissa.
– Hyvillä mielin olen tytärtäni tullut katsomaan. Omasta penkkarikokemuksesta on jo aikaa, se oli Liedon lukiossa vuonna 1996. Tytär käy sitä samaa.
Ilman koleuden takia äiti on huolissaan tyttärensä pukeutumisesta, mutta koronavuosien jälkeen normaalit penkkarit ovat kaivatut.
– Onhan tää ollut aika raskasta. Ihan kiva, että nuoret pääsevät vähän rentoutumaan. Tytär on ostanut neljän kilon pussin karkkia. Otin niin pienen laukun mukaan, että tulin vain katsomaan.
Tien toisella puolella Rami Tapper odottaa abiturienttikuopuksensa ilmestymistä näköpiiriin.
– Tulin ihan Sauvosta asti. Hieno hetki heille pitkän lukemisen jälkeen. Nyt vasta alkaa kunnon lukemiset. Äärettömän hieno perinne ja vanhana turkulaisena tullut seurattua. Karkkia on tullut jo sen verran, mitä tämän ikäinen tarvitsee, Tapper taputtelee taskujaan.
Liikkeellä tuntuu olevan vallan kuopustensa kyyditystä seuraavia vanhempia. Turkulaiset Rami ja Johanna odottavat niin ikään nuorinta poikaansa Aapoa nähtäväksi.
– Saatiin jo karkkia taskuun. Tähän kohtaan on lentänyt aika paljon hedelmäkarkkia, Rami tähyilee maata ympärillään.
– Tosi kiva perinne tämä on, nuorten kiva juhla, kun aletaan valmistautua kirjoittamiseen.
Torvien tööttäykset, karkkisade ja abirekkojen rekvisiitta huutoineen nostattavat kadunvarsien tunnelman karnevaaliksi. Harmaus loistaa poissaolollaan, ihmiset hymyilevät kuin vastavalmistuneet. Tätä on kaivattu.
Tätä juttua kirjoittaessa on syöty toimittajan saalis: neljä hedelmäkarkkia ja kaksi Lätkäliiga-salmiakkia.
Eveliina Portnoj
