Vesilintulaskentojen perusteella vesilintukannat ovat pienentyneet pitkällä aikavälillä sekä karuissa että rehevissä vesistöissä. Rehevissä vesistöissä taantuma on ollut voimakkaampaa kuin karuissa. Runsaimpien riistasorsien parimäärät olivat kesän laskentojen perusteella lähellä viime vuoden tasoa, mutta poikastuotto hieman viime vuotta pienempi.

− Yksi keskeisimmistä tekijöistä vesilintujen taantuman taustalla on ilmeisesti vesien ylirehevöityminen. Rehevillä vesillä vesilintujen taantuma jatkuukin edelleen, kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Sinisorsan valtakunnallinen pesimäkanta on kasvanut 37 seurantavuoden aikana liki neljänneksellä. Vuoden 2022 laskentojen mukaan sekä parimäärä että poikasten määrä on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Parikohtainen poikastuotto puolestaan on viime vuoden hyvällä tasolla eli 16 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.

Tavin Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä pienentynyt viidenneksellä. Vuoden 2022 valtakunnallinen parimäärä on noin 19 prosenttia, poikasten kokonaismäärä 39 prosenttia ja parikohtainen poikastuotto 16 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Haapanan parimäärä on pienentynyt vesilintuseurannan 37 vuoden aikana peräti 56 prosenttia. Kannan hupeneminen on ollut voimakkaampaa etelässä ja pohjoisessa kuin maan keskiosissa. Vuonna 2022 valtakunnallinen parimäärä on 40 prosenttia ja poikasten määrä 27 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, mutta parikohtainen poikastuotto oli 27 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Haapanan parikohtainen poikastuotto on pitkällä aikavälillä pysynyt vakaana, mutta poikasten kokonaismäärä on pienentynyt parimäärän voimakkaan pienenemisen myötä.

Telkän valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt 37 seurantavuoden aikana 11 prosenttia. Vuoden 2022 laskentojen mukaan valtakunnallinen parimäärä, poikasten kokonaismäärä ja parikohtainen poikastuotto ovat lähellä viime vuoden tasoa, mutta kuitenkin yli kymmenen prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Vuoden 2022 laskentojen mukaan jouhisorsan kanta on 40 prosenttia ja tukkasotkan 55 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Isokoskelon ja tukkakoskelon parimäärät ovat pitkällä aikavälillä pienentyneet 43 prosenttia, mutta kääntyneet kasvuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Isokoskelon vuoden 2022 parimäärä oli 15 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja tukkakoskelon lähellä pitkäaikaista keskiarvoa.

Kuikan parimäärä oli vuonna 2022 noin 20 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.

Laulujoutsenen valtakunnallinen kanta on kasvanut 37 vuoden aikana yli kolminkertaiseksi. Kanta on kasvanut kaikilla Suomessa.

Lapasorsan valtakunnallinen parimäärä on pienentynyt 37 seurantavuoden aikana 60 prosenttia, silkkiuikun 53 prosenttia ja punasotkan jopa 95 prosenttia.

Nokikana on taantunut voimakkaasti pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Vuonna 2022 parimäärä oli 50 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Härkälintu runsastui voimakkaasti vuosituhannen vaihteeseen asti, mutta on sen jälkeen taantunut jyrkästi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kanta on pienennyt 33 prosenttia.

Mustakurkku-uikun parimäärä on pienentynyt pitkällä aikavälillä 76 prosenttia, mutta viimeisen kymmenen vuoden ajan kanta on ollut vakaa.

Vesilintuaineisto koostuu pääosin vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien sisävesillä suorittamista pari- ja poikuelaskennoista. Ensimmäinen parilaskenta tehdään noin viikko jäiden lähdön jälkeen ja toinen 2–3 viikkoa myöhemmin. Heinäkuussa lasketaan poikueet samoilla laskentapisteillä. Vuonna 2022 parilaskentoja tehtiin yhteensä 1 651 ja poikuelaskentoja 852 kohteella.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)