Keväällä televisiossa pyörinyt Lego Masters Suomi toi 17-vuotiaan Velmeri Männikönsatojentuhansien suomalaisten tietoisuuteen. Ei ole kovin suuri ihme, että Männikkö ja parinsa Onni Nummela sijoittuivat neljänneksi kisassa. Legot ovat olleet Männikön elämässä käytännössä aina.

– Muistan ensimmäisen Lego-settini hyvin. Se oli sellainen poliisimoottoripyörä. Sain sen muutaman vuoden ikäisenä, mutta sitä ennen totta kai olin leikkinyt isoveljeni Legoilla, Männikkö kertoo.

Harrastus vei nopeasti mukanaan ja nykyään Männiköllä on valtavasti Legoja. Kuvaavaa on, että tänä vuonna Männikön Pöytyällä sijaitseva Lego-museo laajentui, mutta Vanha Palikka-nimisessä museossa on edelleen esillä vain osa Männikön Legoista.

– Museo laajeni ja saimme uuden huoneen siihen. Nyt Legoistani museossa esillä on noin 40 prosenttia, Männikkö toteaa.

Lego-harrastajat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Moceihin (my own creation) keskittyneet rakentavat itse omia luomuksiaan ja setteihin panostavat keskittyvät ensisijaisesti valmiiden settien rakentamiseen.

Männikkö edustaa jälkimmäistä koulukuntaa. Hän pääasiassa rakentaa ja kerää valmiita settejä.

– Aika vähän rakennan omia settejä. Minulla on sellainen kirous, että tiedän, mihin settiin mikäkin osa kuuluu niin en halua käyttää sitä, koska voin tarvita sitä settiin, Männikkö naurahtaa.

Settien keräämisessäkään mikä tahansa ei kelpaa. Männikkö on keskittynyt keräämään ennen syntymäänsä, eli vuosien 1970–2000 aikana, markkinoille tulleita settejä.

– Niiden kerääminen on edennyt aika hyvin. Tällä hetkellä settejä tuolta ajalta puuttuu enää noin 300. Settejä on tuhansia.

Legoja Männikkö etsii muun muassa netistä. Kuten monessa muussakin keräilyharrastuksessa, myös Lego-keräilijän parhaita hetkiä on löytämisen riemu.

– Se on parasta, kun on netistä ostanut ison sekakasan Legoja jonkun toisen setin kasaan saamisen takia ja sitten kasan osista löytyykin yllättäen toiseenkin settiin tarvittavat osat.

Kokoelman karttumisen myötä sekakasatkaan eivät ole enää samanlainen aarrearkku kuin aiemmin.

– Settien löytyminen vaikeutuu koko ajan, kun kokoelma karttuu. Alkuun saattoi sekakasasta löytää jopa sata settiä. Nyt ihan parhaimmillaan saattaa löytyä ehkä kymmenen, Männikkö sanoo.

Ennemmin tai myöhemmin Männikön vuosien 1970–2000 kokoelma tulee täydelliseksi. Lego-harrastusta hän ei jättämässä sen jälkeenkään, tietenkään. Keräämistä voi laajentaa.

– Olen miettinyt, että alan sitten kerätä esimerkiksi vuosien 2000–2005 välillä julkaistuja settejä. Tai voisin kerätä vaikka kaikki Suomessa julkaistut setit, Männikkö suunnittelee.

Legojen lisäksi elämään on löytynyt myös uusi kiinnostuksen kohde.

– Tänä keväänä innostuin vanhoista lp-levyistä. Siitä on nyt tulossa yksi uusi keräilykohde.

Ilkka Lappi