Nötön saarella Nauvossa on nähtävyys, jollaista ei ihan joka saarelta löydy. Bobergin jyrkänteen laella nököttää Klockarsten, soiva kivi.

Siitä kuuluu korkeasti kilahtava ääni, kun sitä soittaa pienillä kivillä. Kiven alaosa on ontto, mikä mahdollistaa äänen. Klockarstenin pinnassa on kuppimaisia hioutumia, joita soittamalla ääni muodostuu. Eri kupeista kuuluu jokaisesta hieman erilainen ääni.

Klockarstenin alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei olla aivan varmoja. Sitä on saatettu käyttää kaikukivenä, eli sillä ollaan viestitty merellä oleville hylkeenpyytäjille.

– Rautakaudella, kun saarella ei ollut vielä paljon puita, ääni kaikui kauas. Nykyään Klockarstenin ääni ei kanna juuri mihinkään, kun saarella on niin paljon puita, kertoo Nötöstä historiikin kirjoittanut Mila Sjöholm.

Nötö asutettiin 1000-luvun alussa. Merivesi oli tuolloin korkeammalla, minkä vuoksi välimatka soivalta kiveltä merelle oli lyhyempi ja ääni kuului paremmin.

Nötöläiset itsekään eivät tiedä, miten Klockarstenin erikoinen ominaisuus on säilynyt tunnettuna nykypäivään asti.

– Luulen, että aikojen saatossa ihmiset ovat vain soittaneet kiveä ja se on pysynyt tunnettuna, arvelee Sjöholm.

NötöläinenAnna-Greta Sandell taas epäilee, että Klockarstenin sointi olisi huomattu sattumalta.

– Mutta ei se ollut täällä mikään nähtävyys ennen. Jo äitini nuoruudessa nuoriso tapasi kokoontua sen ääressä ja itsekin kävin siellä lapsena, mutta ei sillä ollut meille mitään suurta merkitystä, hän kertoo.

Jos joku kävi Nötössä ja kyseli paikallisista nähtävyyksistä, hänelle kerrottiin soivasta kivestä, mutta kiveä ei mainostettu sen enempää.

1950-luvulla Nötöhön tulivat ensimmäiset kesävieraat. Joku paikallinen näytti heille Klockarstenin, ja kivi alkoi saada enemmän huomiota. Sana soivasta kivestä levisi, kun 1970–80 -luvuilla Nötössä alkoi käydä turisteja.

Nykyään Klockarsten on Nötön tunnetuin nähtävyys.

– Monet kyselevät siitä ja haluavat nähdä sen. Ihmisiä käy Klockarstenillä joka päivä, Sjöholm kertoo.

Nyt Klockarstenillä riittää kävijöitä jo niin paljon, että kivi on huonontunut kaikesta hakkaamisesta. Sen ääni on erilainen kuin Sandellin nuoruudessa.

– Ei se ole sama soiva kivi enää, huokaa Sandell.

Sandellin mukaan Klockarsten ei kestä enää montaa vuosikymmentä samaa menoa. Ääneen voivat kuitenkin vaikuttaa myös kivet, joilla kiveä soitetaan.

– Minun lapsuudessani Klockarstenillä oli tiettyjä soittamiseen tarkoitettuja, sileiksi hioutuneita kiviä, jotka olivat olleet pitkään siellä, kertoo Sjöholm.

– Nämä kivet on sittemmin viety pois ja nykyään siellä on erilaisia, terävämpiä pikkukiviä.

Klockarsten sijaitsee kahden kilometrin päässä satamasta. Sen luokse pääsee, kun kävelee vanhoja kyläteitä pitkin ja nousee kalliolle, jonka päällä taitetaan matkaa vielä puoli kilometriä.

– Tie on viitoitettu, kivelle voi mennä milloin vain, Sjöholm sanoo.

Elli Kummala