Aulikki on yksi niistä suomalaisnimistä, joilla on pitkät perinteet, mutta nimi ei koskaan ole noussut suosioon. Nimeä annettiin jonkin verran 1940- ja 1950-luvuilla, mutta kutsumanimenä se on aina ollut varsin harvinainen. Vuosittain Aulikki-nimen kutsumanimekseen on Suomessa saanut vain muutama kymmenen lasta.

Tuomiorovasti Aulikki Mäkinen tottui jo lapsena oman nimensä harvinaisuuteen.

– Olen todella tottunut siihen, ettei muita Aulikkeja koskaan ole missään. Jos jossain toiseen Aulikkiin törmään, menen aina juttelemaan hänen kanssaan, Mäkinen kertoo.

Mäkinen on syntynyt 1967. Tuolloin muun muassa Tiina ja Päivi olivat suosittuja nimiä. Sellaisen Mäkinenkin olisi halunnut.

– Nimeni on pitkä ja vanhahtava. En erityisemmin pitänyt siitä lapsena tai nuorena. Olisin toivonut, että minullakin olisi ollut joku sen ajan muotinimi.

Sittemmin Mäkisen suhde omaan nimeen on muuttunut.

– Nykyään olen kiitollinen nimestäni. Se on sointuva nimi ja on myös kiva, että se on erikoisempi. Sukunimeni on varsin tavallinen, joten harvinaisempi etunimi jää ihmisten mieliin.

Kun Mäkisen vanhemmat lapselle nimeä miettivät, ajatuksissa oli ensin paljon Aulikkia tavallisempia nimiä.

– Äitini mietti nimekseni Liisaa ja isäni Suvia. Aulikki oli isovanhempieni ehdotus. Toisistaan tietämättä sekä isäni että äitini vanhemmat ehdottivat nimekseni Aulikkia, Mäkinen sanoo.

Joulun aika on Mäkisen perheessä monien juhlien aikaa.

– Omat lapseni ovat syntyneet adventtiaikaan. Olen myös innokas jouluihminen. Nimipäivä osuu siihen joulunodotuksen aikaan. Se on hyvä välietappi matkalla jouluun.

Nimipäivää on suvussa myös juhlittu.

– Nimipäiväni on päivä, jota on perinteisesti vietetty. Samana päivänä oli myös isoäitini syntymäpäivä. Kun olin lapsi, hän asui samassa rakennuksessa eri päässä taloa kuin meidän perheemme. Syntymäpäivää ja nimipäivää vietettiin suuremmalla joukolla.

Aulikin nimipäivä on 16. joulukuuta.

Ilkka Lappi