Päiväperhosseurannassa havaitut perhosmäärät nousivat yli 50 prosenttia edelliskesästä. Myös enemmistö päiväperhoslajeista on esiintynyt viime vuotta runsaslukuisempina, poikkeuksena niittyjen sinisiivet ja hopeatäplät. Tällä hetkellä lennossa on runsaasti nokkos- ja neitoperhosia sekä vaeltavista lajeista amiraalia ja kaaliperhosta.

Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut selvästi edellistä parempi. Yleisimmissä päiväperhoslajeissa on huomattavasti enemmän edelliskesästä runsastuneita (31 lajia) kuin vähentyneitä (14 lajia).

Nokkosperhonen on ollut laskennoissa kesän runsaslukuisin päiväperhonen. Lajin kannat runsastuivat vahvasti eri puolilla Suomea. Aikuistalvehtijoista myös neito- ja sitruunaperhosen sekä suruvaipan kannat ovat runsastuneet. Aiemmat valtalajit tesma- ja lanttuperhonen toipuivat hieman parin heikomman vuoden jälkeen, ja karttaperhonen tuntuvasti. Päiväperhoskannat ovat laskeneet lähinnä niittyjen hopeatäplillä ja sinisiivillä.

Edelliskesään verrattuna vahvimmin ovat runsastuneet vaeltavat perhoslajit, etenkin amiraali ja ohdakeperhonen. Niiden määrät ovat silti olleet enintään keskimääräistä tasoa, sillä kesä 2020 oli vaeltaville perhoslajeille erityisen vaisu. Vähälukuisemmista lajeista helmihopeatäplä runsastui vahvasti maamme lounaisosissa.

Perhoskesästä on muodostumassa selvästi paria edellisvuotta parempi, mutta se jäänee silti 2000-luvun keskimääräiselle tasolle. Takana on useita heikompia perhoskesiä, joten useimmilla lajeilla on vielä pitkä matka edellisten huippuvuosien 2010 ja 2011 tasoille.

Kesä- ja heinäkuun pitkäkestoiset helteet suosivat aikuisten perhosten lentoa ja pariutumista. Helteet aiheuttivat kuitenkin monin paikoin kuivuutta, mikä saattoi heikentää perhosten lisääntymistulosta. Monen perhoslajin toukat ovat alttiita ravintokasvinsa kuihtumiselle.

Helteinen kesä nopeutti perhostoukkien kehitystä, minkä vuoksi useimmat perhoslajit olivat lennossa tavanomaista aikaisemmin. Monen lajin lento onkin jo päättynyt. Päiväperhosia on silti paljon liikkeellä, etenkin nokkosperhosia, suruvaippoja ja neitoperhosia sekä vaeltavia lajeja kuten amiraalia, ohdakeperhosta ja kaaliperhosta.

Hellekesän ansiosta tavanomaista useampi laji pystynee lisäksi kehittämään elo-syyskuun aikana ylimääräisen sukupolven yksilöitä. Koteloituneet toukat eivät jääkään talvehtimaan, vaan kuoriutuvat jo syksyn aikana. Näiden yksilöiden lisääntymismenestys riippuu siitä, miten pitkään syksy jatkuu lämpimänä.

Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Havainnointi painottuu etupäässä maamme eteläosiin. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän perhosten kannankehityksen suunnan. Monen aiemmin eteläisen lajin, kuten kartta- ja häiveperhosen havaittu runsastuminen on seurausta ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoomme.

Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)