Hiltunen etenee biisien ehdoilla iskelmästä kitararokkiin
Ei tarvittu kuin omat häät sytykkeeksi, jotta muusikko Jarno Hiltunentarttui kynään ja alkoi tehdä suomenkielistä biisiä.
– Joskus tosi nuorena olin tehnyt jotain suomeksi, mutta omissa häissä vaimolleni esittämäni häälahjabiisi synnytti uuden innon suomenkielellä kirjoittamista kohti, Hiltunen muistelee parin vuoden takaista muutosta.
Biisien kirjoittaminen suomeksi vei nopeasti mukanaan, mutta oli monen tekijän summa. Koko aikuisikänsä englanniksi biisejä tehnyt Hiltunen kyllästyi englanniksi kirjoittamiseen.
– Shades of Nowheren (Hiltusen aiempi bändi) kanssa tehtiin pitkään englanniksi. Se alkoi tuntua pään hakkaamiselta seinään.
Suomenkielisen musiikin ympärille syntyi Hiltusen ja EP Parviainen-Ingelinin muodostama Hiltunen. Kaksikon ensimmäinen biisi, Agents-henkiseen iskelmään kurkottava, Lehmuspuu julkaistiin toukokuussa.
Toistaiseksi Hiltunen toimii duona, mutta ajatuksissa on koota ympärille isompaakin bändiä, kunhan keikkailu tulee ajankohtaisemmaksi.
– Ensin julkaistaan ainakin muutama biisi. Tarkoitus on, että tämän kokoonpanon keikalla pääpaino on omassa materiaalissa. Covereita saa vetää riittävästi muiden projektien keikoilla.
Hiltunen laskee, että parin vuoden aikana suomeksi on syntynyt valmiiksi asti kymmenkunta biisiä. Hän kokee suomeksi kirjoittamisen vastuullisemmaksi kuin englanniksi kirjoittamisen, mutta myös antoisammaksi.
– Englanniksi kirjoittaessa voi kirjoittaa vähän diipadaapaa. Suomeksi ei voi huijata, koska ihmiset kuuntelevat suomenkielisiä biisejä tarkemmin. Haluan myös, että biisin tekstissä on joku ajatus, Hiltunen kuvailee.
Kotimaisista biisintekijöistä hän kertoo arvostavansa muun muassa Samuli Putron, Gösta Sundqvistin ja Kauko Röyhkän biisinkirjoittamista. Hiltunen arvelee, että esikuvat saattavat pilkahdella esiin hänen biiseistään.
– Jonkun verran vaikutteet varmasti kuuluvat, mutta ei ole tarkoitus lähteä apinoimaan ketään.
Lehmuspuu on iskelmällisempää materiaalia, mutta sen perusteella Hiltuseen on turha lyödä leimoja. Sekä Hiltusella itsellään että Parviainen-Ingelinillä on kokemusta monenlaisesta musiikista. Kaksikko haluaa edetä biisien ehdoilla.
– Ei olla mietitty lainkaan rockuskottavuutta. Ensimmäinen julkaistu biisi oli iskelmähenkistä, mutta valmiissa biiseissä on esimerkiksi kitararokkia ja modernimpaa poppia, joihin on haettu ihan härskisti pop-koukkuja, Hiltunen toteaa.
Tekijänsä mukaan Hiltusen biisien yhdistävä tekijä löytyykin kielen lisäksi enemmän mielenmaisemasta kuin genrestä.
– Tietynlainen suomalaisuus biiseissä on varmasti läsnä. Ei suomalaista melankoliaa, mutta jotain tunnistettavaa suomalaisuutta.
Ilkka Lappi
















