Grilliä ja varsinkaan savustinta ei saisi koskaan pestä aivan puhtaaksi sisältä. Jos irtorasvaa on niin paljon, että se roikkuu grillin kannesta irtonaisina riekaleina, nämä roiskeet voi kaapia pois käyttömukavuuden nimissä. Likaista puuhaa grillaaminen ja savustaminen eivät silti ole, päinvastoin.

– Jokaisen grillauksen jälkeen kannattaa kuumentaa vielä ritilä ja harjata se kuumana puhtaaksi. Jos grillissä on rasvapelti, myös se kannattaa tarkistaa ja puhdistaa. Jos niin ei tee, rasvapalon riski kasvaa, kertoo Grillikuume-kisasta tuttu Tero Troberg.

Sillä, mitä ja miten usein grillataan, on suuri vaikutus grillin puhdistuksen tarpeeseen. Valmismarinadeja ei grilliin saisi koskaan laittaa. Valmismarinadit sisältävät sokeria, joka on myrkkyä varsinkin grilliritilöille.

– Kuumetessaan sokeri palaa kiinni pahemmin kuin liima. Jos valmiiksi marinoituja lihoja grillataan, marinadi tulisi ainakin kaapia hyvin pois lihan pinnasta ennen grilliin laittoa.

Valmismarinadeista kannattaa suosia öljypohjaisia vaihtoehtoja ja unohtaa kirkkaan punaiset mäskit. Hyvä liha ei edes marinadia tarvitse.

– Kun liha on hyvää, se on suola ja pippuri pintaan ja se on siinä, Troberg tietää.

Rasvapellin lisäksi kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa tyhjentää myös rasvapellin jatkeena monissa grilleissä oleva rasvakippo. Kippo tulisi puhdistaa, jos ei joka kerta, niin ainakin ennen kuin kippo menee homeeseen. Jos rasvakippo on kertakäyttöinen folioastia, marinadien suola syövyttää sen puhki. Sitten rasvaa on huomattavasti vaikeampi siivota grillin sisuksista.

– Home alkaa olla jo terveyshaitta. Siitä tosin selviää, kun kuumentaa grillin tarpeeksi kuumaksi. 260 asteessa ei ole enää bakteereita eikä koronaa.

Likainen grilli lämpiää epätasaisesti, koska lämpö seuraa fysiikan lakia. Se etenee sieltä, mistä helpoiten pääsee. Jos edessä on vaikkapa paksussa ravassa oleva lämmönjakopelti, lämpö menee jonnekin muualle.

Grillin pesussa voi käyttää vaikka painepesuria, ainakin jos pesee hiili- eli brikettigrilliä. Ensin otetaan tuhkat pois joko kumoamalla, harjalla tai vaikka tuhkaimurilla. Sitten grilli saa vettä niskaan. Perusastianpesuainetta voi käyttää.

– Painepesuria käytettäessä pitää muistaa järkevä paine. Paineella grillin saa myös rikki, joten jos sen käyttö epäilyttää, vesiletku voi olla parempi. Vedellä pestään ritilä ja tulipesä. Kaasugrillissä pestään lisäksi rasvapelti ja lämmönjakotangot ja itse laatikko. Rasvankeruuastia vaihdetaan tai pestään, Troberg luettelee.

Karhea sieni on hyvä ritilöihin, tiskiharja muuten. Karhunkieltä ei kannata grilliin käyttää, se on liian karkea.

Lämmönjakotangot ja miksei kaasugrillin muutkin sisäosat voi puhaltaa paineilmalla kuiviksi pesun päälle. Toinen tapa kuivata grilli on lämmittää grilliä täydellä teholla kansi kiinni 10–15 minuuttia pesun jälkeen. Myös pinta kannattaa kuivata. Sivupöydät kannattaa vetää desinfioivalla pesuaineella.

Pieni huolenpito pidentää grillin käyttöikää huomattavasti. Ehkä vielä enemmän vaikuttavat kuitenkin grillin hinta ja siten materiaalit. Neljästä viiteen vuoteen on jo grillille hyvä ikä, meri-ilmastossa vähempikin.

– Kahdesta sadasta kuuteen sataan euroon on sellainen hintaryhmä, jonka grillit ovat huonossa hapessa viiden vuoden jälkeen. Jos samaa grilliä on pidetty hyvin, ei kymmenvuotias välttämättä häpeä uutta, Troberg vertaa.

Jarno Keskinen