Tuskin mikään on jouluisempaa kuin piparkakkutalo. Piparkakkutalon historiaan sekoittuvat taru ja faktat. Piparkakkutaikinasta alettiin valmistaa piparkakkutaloja Saksassa 1800-luvun lopulla.

Yleisesti ajatellaan, että piparkakkutalojen historia kytkeytyy saksalaisten Grimmin veljesten Hannu ja Kerttu -satuihin 1800-luvun lopulta. Saksalainen opettaja Hans Traxler esitti kirjassaan Die Wahrheit über Hänsel und Gretel vuonna 1978 löytäneensä paikan, jossa sadun halonhakkaajan mökki sijaitsi ja kuinka kyseinen tarina innoitti myöhemmin Grimmin veljekset kehittämään oman fiktiivisen tarinansa.

Traxlerin mukaan leipuri Katharina Schrader kehitti 1600-luvun puolivälissä Spesshartin metsässä sijaitsevassa talossaan reseptejään täytetyistä piparkakuista, muskotilla maustetuista hunajakakuista, siirappikakuista ja Gelnhausen Leckerli -leivonnaisista.

Piparkakkutalojen rakentamisen idean toi Suomeen Ruotsista Upsalan talouskoulussa opiskellut kotitalousopettaja Rune Melander. Ensimmäisen piparkakkutalon Suomessa Melander esitteli Helsingin kasvatusopillisessa talouskoulussa Lucian päivänä vuonna 1919. Kautta aikojen toinen Suomessa julkisesti esitetty tai näytetty piparkakkutalo sai ”ensi-iltansa” Kotiliesi-lehden joulunumerossa vuonna 1923. Piparimökin rakentamisesta ei annettu lähempiä ohjeita. Sitä vastoin, valkoisen koristekuorrutuksen valmistus kyllä selitettiin.

Piparkakkutalojen historia nivoutuu vahvasti piparkakkujen historiaan. Suomeen piparit levisivät saksalaisleipureiden välityksellä keski-ajalla Saksan satamista Hansaliiton puitteissa. Kirjallisten tietojen mukaan Turkuun tuotiin Saksasta piparkakkuja vuonna 1685 kaksi tynnyriä, joka on nykymittojen mukaan 330 litraa.

Turun ensimmäinen sokerileipuri oli nimeltään Zacharias Halling. Piparkakkuja on myyty Turun kauppatoreilla ja markkinoilla aluksi kappalekaupalla. Hiljalleen pipareita opittiin leipomaan suomalaisissa porvariskodeissa 1700-luvulla. Pipareiden leipominen alkoi yleistyä työläiskodeissa 1900-luvun alkupuolella.

Paraislaisen rouva Lydia Ekroosin niin sanotut pehmeät Naantalin piparkakut on nykyisen vallitsevan ja tutun piparkakun suomalainen ideaali, joita hän alkoi kehittää vuonna 1918.

Maailmalla on leivottu hunajaleipiä muinaisten egyptiläisten, antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten ajoilta saakka. Modernin piparkakun yksi olennainen ainesosa on siirappi, mutta ennen siirapin yleistymistä, makeisissa pikkuleivissä käytettiin yleisesti hunajaa. Hunajaa käytettiin rinnan siirapin kanssa pitkään, kun leivottiin niin sanottuja hunajakakkuja.

Oikeastaan perusresepti keski-ajalla sisälsi olennaiset hunajan, sokerin ja mausteet. Piparimausteet olivat kaneli, kardemumma, neilikka ja inkivääri. Piparkakkuja leipoivat vaeltavat munkit saksalaisissa kaupungeissa, jotka sijaitsivat vilkkaiden kauppateiden risteyksissä. Mausteet ja piparkakut taas levisivät alun perin Lähi-idästä ristiretkien välityksellä.

Kurt Hedborg