Suomen ympäristökeskus SYKE on jälleen tuottanut tuoreen tilannekuvan Suomenlahden rannikkovesistä ja Suomea ympäröivän avomeren tilasta Etelä-Itämereltä Perämerelle saakka. Suomenlahdella tila on viime vuosia parempi, Selkämeren huonontunut tila sen sijaan aiheuttaa huolta.

Suomenlahden pohjan happitilanne oli loppukesästä viime vuosia parempi. Täysin hapetonta pohjaa ja myrkyllistä rikkivetyä havaittiin vain aivan läntisimmällä näytepisteellä Suomenlahdella lähellä Viron rannikkoa. Pohjan ollessa hapellinen oli myös pohjanpäällisen veden fosfaattifosforin määrä alhaisempi kuin viime vuosina.

– Syy Suomenlahden avomerialueen pohjien parempaan tilaan löytyy Itämeren pääaltaan pohjoisosasta, missä suolaisuuden harppauskerroksen painuminen syvemmälle viime talvena näkyy edelleen Suomenlahdellakin alhaisempana suolapitoisuutena ja heikompana kerrostuneisuutena. Loppukesän mittauksissa havaittiin vain joillakin Suomenlahden asemilla kohonneita fosfaattipitoisuuksia keskisessä vesipatsaassa verrattuna aiempiin kymmeneen vuoteen, tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi arvioi.

Avomeren pohjan happitilanne Etelä-Itämereltä Suomenlahdelle.

– Suomenlahden parantunut happitilanne näkyi myös rannikon ja ulkosaariston pohjien ja pohjaeläinyhteisöjen tilassa. Lähes kahdella kolmanneksella tutkituista näytteistä pintasedimentin tila tulkittiin hapettuneeksi. Vuosi sitten näiden osuus oli vain runsas kolmannes. Pohjaeläimiä esiintyi lähes 90 prosentilla havaintopaikoista. Vuodesta 2001 lähtien samoilla havaintopaikoilla toteutetun seurannan aikana vain yhtenä vuotena tilanne on ollut tätä parempi, rannikkovesien seurantamatkaa johtanut erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.

Levämäärää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus Huovarin intensiiviasemalla itäisellä Suomenlahdella oli heinä–elokuussa lähellä 2000-luvun alimpia arvoja. Viime vuosikymmenen pahimpaan leväkesään 2018 verrattuna pitoisuudet olivat keskimäärin puolta pienempiä.

– Elokuussa kerättyjen havaintojen perusteella Itämeren pääaltaan happitilanne on edelleen heikko ja vesi on pohjaan asti hapetonta 70 metristä alkaen. Hapeton alue ulottuu eteläiseltä Itämereltä pääaltaan pohjoisosaan ja itään Suomenlahden suulle asti, kertoo Arandan pitkää seurantamatkaa vetänyt vanhempi tutkija Pekka Kotilainen.

Hapen määrä Selkämeren syvänteissä oli alempi kuin viime vuonna vastaavana aikana. Selkämerellä havaitut fosfaattifosforin pitoisuudet ovat koko vesipatsaassa pitkän aikajakson keskimääräisiä kesän pitoisuuksia korkeampia. Matkan aikana havaittiin myös tavanomaista runsaampia leväkukintoja Selkämerellä ja Merenkurkussa.

– Kohonneiden fosforipitoisuuksien todennäköisin selittäjä on Itämeren pääaltaalta työntynyt fosforipitoisempi vesi. Tehdyt havainnot viittaavat muutoksiin Selkämeren tilassa. Lisääntyneet leväkukinnat voivat entisestään heikentää Selkämeren happitilannetta, kun levämassa hajotessaan kuluttaa pohjanläheisten vesikerrosten happivaroja.

Tutkimusmatkoja Arandalla tehdään vuosittain neljä ja lisäksi pienemmällä aluksella elokuun rannikkoseurantamatka. Matkat ovat osa SYKEn merikeskuksen Itämeren tilan pitkäaikaismuutosten seurantaohjelmaa ja ne palvelevat Suomen merenhoitosuunnitelman edellyttämää seurantaa sekä Itämeren maiden yhteistä HELCOM-seurantaa.

Seurantamatkoilla kerätään tietoa Itämeren fysiikasta, kemiasta ja biologiasta pohjasedimentistä pintaan saakka. Kerätyn tiedon pohjalta voidaan mm. arvioida meren happitilannetta, rehevöitymistä ja mahdollisia plankton- ja pohjaeläinyhteisöissä tapahtuneita muutoksia. Tehdyt havainnot perustuvat tutkimusalus Arandan, rannikkoseurantamatkan ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) tutkimusalus Svealla toteutettuun elokuun matkoihin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)