FM Aino Liira tutkii Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, mitä eroavaisuudet keskienglanninkielisen kronikan eri kopioiden välillä kertovat tekstin tuottajien pyrkimyksistä ohjata lukijaa. Tekstiä ympäröiviin parateksteihin keskittyvä tutkimus tarjoaa uutta tietoa tekijyydestä ja kansankielisen tiedon välittämisestä keskiajan ja uuden ajan taitteessa.

Liira tarkastelee väitöstutkimuksessaan tekstin ulkoasun piirteitä myöhäiskeskiajan ja uuden ajan alun Englannissa.

– Tutkimukseni mukaan kirjatuottajilla oli käsitys siitä, miten lukijoita voitiin ohjata eri tavoin hyödyntämällä kirjan varsinaista tekstiä palvelevia niin kutsuttuja paratekstejä, kuten esipuheita, otsikoita ja hakemistoja. Tuottajat olivat siis tietoisia paratekstin ja tekstin välisestä suhteesta, Liira selittää.

Tutkimus toteutettiin vertailemalla yhden teoksen eri käsikirjoituskopioita sekä painettuja laitoksia. Tutkittava teos oli John Trevisan (n. 1342–1402) englanninkielinen käännös benediktiinimunkki Ranulph Higdenin Polychronicon-maailmanhistoriasta. Teoksen suosio Britanniassa jatkui pitkälle uuden ajan alkuun. Käsikirjoitusaineistossa paratekstikäsitteen teoreettisia ulottuvuuksia on toistaiseksi tutkittu varsin vähän.

Yhteen teokseen keskittyminen ja paratekstikäsitteen systemaattinen ja kriittinen tarkastelu esimodernissa aineistossa antaa uutta tietoa niin paratekstuaalisuuden ilmiöistä kuin esimodernista englanninkielisestä kirjallisesta kulttuurista. Myöhemmissä kirjoissa paratekstejä on pääosin tarkasteltu kirjailijan ja kustantajan tuottamina, tekstin tulkintaa ja ostopäätöstä ohjaavina tekijöinä.

– Lukijan käsiinsä saama kirja on kuitenkin aina usean ihmisen työn tulos. En halunnut rajata tutkittavia paratekstityyppejä tuottajan mukaan vaan tarkastelin paitsi alkuperäisen tekijän ja kääntäjän myös kirjurien, kirjanpainajien ja jopa reunahuomautuksia lisänneiden lukijoiden tuottamia paratekstejä, Liira kuvaa.

Teoksen kopiointihistorian myötä esimerkiksi esipuheita kertyy kerroksiksi ja niissä heijastuvat eri kirjoittajien erilaiset roolit teoksen tuotannossa.

– Uusien kerrosten myötä vanhemmat kerrokset voivat tulla ikään kuin lähemmäksi varsinaista tekstiä, kiinteämmäksi osaksi teosta, kun taas uudemmat ovat selkeämmin paratekstuaalisia, Liira täsmentää.

Kerroksellisuutta löytyy myös aineistossa esiintyvistä erilaisista aakkosellisista hakemistoista. Hakemistot osoittautuivatkin varsin muutosalttiiksi erityisesti painettujen kirjojen aikakaudelle tultaessa. Kirjatuottajat tuntuivat pitävän niitä tärkeinä apuvälineinä teoksen käyttöön.

Tuottajien ymmärrys paratekstin ja tekstin suhteesta on näkyvissä esimerkiksi siinä, miten tekstiä jäsentävien elementtien, kuten väliotsikoiden ja koristeellisten alkukirjainten, hierarkialla voidaan osoittaa tekstien ja paratekstien rajoja. Lisäksi paratekstielementeissä käytetty kieli voi antaa viitteitä kohdeyleisöstä: latinan käyttö on tavallista ja joskus jopa lisääntyy teoksen kopiointihistorian aikana.

– Latinan käyttö on osittain vakiintunut tapa, mutta sillä voidaan viestiä oppineisuutta. Toisaalta kieliero korostaa paratekstielementtien erillisyyttä englanninkielisestä päätekstistä, samaan tapaan kuin niitä voidaan visuaalisesti erottaa esimerkiksi punaisella musteella tai muusta tekstistä erottuvalla kirjoitustyylillä, Liira selittää.

Liira esittää väitöskirjansa Paratextuality in Manuscript and Print: Verbal and Visual Presentation of the Middle English Polychronicon julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22. toukokuuta kello 12.

Turun yliopiston väitöstilaisuuksia ei koronavirustilanteen vuoksi järjestetä yleisötilaisuuksina. Väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ovat vähintään ääniyhteydessä. Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta https://utu.zoom.us/j/66239130755.

Vastaväittäjänä on professori Wendy Scase (University of Birmingham, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Matti Peikola (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on englannin kieli.

Väitöskirjan lukukappale on yliopiston Natura-rakennuksen infopisteessä (kulku Vesilinnantien puoleisen ulko-oven kautta: Vesilinnantie 3, 20500 Turku), josta sitä voi pyytää puhelimitse (numero ulko-ovessa) arkisin klo 9–15 päivystävältä henkilökunnalta paikan päällä tutustuttavaksi.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)