Turkulainen vuorineuvos Veli Arvonen (1908–94) laajensi ensimmäisenä yrittäjänä rakentamisen paikallisesta yrittämisestä laajemmalle alueelle. Rakennusliike Arvonen Oy urakoi ja operoi jo 1940-luvun lopulla koko Etelä-Suomen alueella.

Veli Arvoselle rakentaminen tuli vähän kuin verenperintönä, kun hänen rakennusmestari-isänsä jo toimi parikymmentä vuotta Turun vesi- ja viemärilaitoksen palveluksessa. Arvosen vanhemmat menehtyivät jo 1920-luvulla ja koulunkäynti oli jäädä siihen, mutta hän valmistui kuitenkin Turun teollisuuskoulusta vuonna 1930 rakennusmestariksi.

Työura alkoi satamarakennuskonttorin rakennusmestarina, mutta vuonna 1934 hän perusti ensimmäisen yrityksensä Vilho Heinosen kanssa. Yhteistyö jatkui vuoteen 1942, jolloin molemmat jatkoivat yrittämistä omilla tahoillaan.

Rakennustoimisto Arvonen Oy kuului jo Suomen suurimpiin rakennusliikkeisiin ja se oli alan liiketoiminnan keulakuvia. Itse Veli Arvonen sai teollisuusneuvoksen arvonimen 1948 ja vuorineuvoksen arvonimen 1957. Varsinkin vuorineuvoksen arvonimi oli rakentajapiireissä erittäin harvinainen.

Kaikkein poikkeuksellisinta Arvonen Oy:n liiketoiminnassa oli sen ulottuminen jo 1940-luvun lopulla Turun talousalueen ulkopuolelle. Rakennusliikkeillä oli vielä pitkälle 1950-luvulle erittäin tarkat reviirit, joita ei juurikaan ylitetty. Pääkaupunkiseudun nopea laajeneminen muutti asetelmia.

Arvosen rakennustoiminta koostui jo 1950-luvun puolella talonrakentamisen ohella louhinnasta, liikenne- ja satamarakentamisesta sekä vesirakennus- ja viemäröintitöistä.

Arvonen rakensi Turussa konserttitalon, kouluja sekä laajensi yliopistoa. Yhtiö rakensi Helsinkiin kaupunginteatterin, Kelan ja Ylen talot sekä teki merkittäviä sairaalaprojekteja kautta valtakunnan. Arvonen toimi myös Suomen Rakennusteollisuusliiton puheenjohtajana sekä erinomaisten yhteiskuntasuhteidensa ansiosta myös Finnairin hallintoneuvoston puheenjohtajana. Hän kuului myös presidentti Kekkosen lähipiiriin.

Rakennusliike Arvosen toiminta sai dramaattisen lopun vuonna 1969. Suomen markka devalvoitiin vuonna 1968 ja yhtiön ulkomaiset lainat nousivat kerralla kymmeniä prosentteja. Juuri 60 vuotta täyttäneelle yrittäjälle konkurssi oli valtava henkilökohtainen tragedia. Hän jätti sen seurauksena suurimman osan julkisista luottamustehtävistään, mutta toimi Turun kauppakorkeakoulun puheenjohtajana vuoteen 1975 asti.

Heikki Möttönen