Jopa vuosikymmenien takaiset juurihoidot tai poistetut poskihampaat voivat olla syypäitä toistuviin poskiontelotulehduksiin.

Erityisesti flunssan jälkitautina tunnettu poskiontelotulehdus syntyy, kun poskiontelon limakalvo paksuuntuu ja poskionteloon kehittyy tulehdus ja limaista eritettä. Oireina ovat muun muassa nenän tukkoisuus, limantulo ja hengitystieongelmat.

Aina kyse ei kuitenkaan ole tavanomaisesta poskiontelotulehduksesta, sillä jopa joka kymmenes poskiontelotulehdus on hammasperäinen. Hammasperäinen poskiontelotulehdus syntyy, kun hampaasta alkanut tulehdus pääsee leviämään poskiontelon puolelle.

– Yläleuan poskihampaat sekä niiden juuret ja poskiontelon pohjan erottaa toisistaan usein vain paperinohut luu. Jos hampaassa on tai on joskus ollut syvä reikä, tai jos hammas on esimerkiksi aiemmin juurihoidettu, hampaassa muhinut tulehdus voi olla edennyt poskionteloon ydinonteloa pitkin, kertoo Terveystalon suunterveyden ylilääkäri Tanja Ketola-Kinnula.

Tilanteen mahdollistaa poskihampaiden ainutlaatuinen anatomia ja suhde poskionteloon.

– Muissa hampaissa juurenkärjet sijaitsevat luussa, mutta yläleuan poskihampaiden tilanne on toinen: kyseiset hampaat ovat kolmijuurisia, ja poskiontelo saattaa ikään kuin valua juurten väliin. Jos juurten kärjissä on tulehduspesäkkeet, ne sijaitsevat niin lähellä poskionteloa, että ne voivat aika ajoin aiheuttaa poskiontelon tulehduksen. On arvioitu, että kaikista poskiontelontulehduksista hammasperäisiä voi olla jopa kymmenen prosenttia.

Niissä poskiontelotulehduksissa, joissa vain toinen poskionteloista on tulehtunut, on hammasperäinen tulehdus aiheuttajana peräti 75 prosentissa tapauksista.

Hammasperäiset poskiontelotulehdukset vaivaavat etenkin 40–60-vuotiaita. Hammasperäisyyttä tukee muun muassa se, että potee jatkuvasti poskiontelotulehduksia, jotka toistuvat antibioottikuureista huolimatta. Välissä voi olla viikkoja tai kuukausiakin kestävä terve vaihe. Hammasperäistä tulehdusta tulee epäillä myös, jos poskiontelopunktiossa poistettu neste on pahanhajuista ja paksua.

Hampaiden aiheuttamien poskiontelotulehdusten diagnosointi ei ole helppoa. Hammasperäisiksi todetuista tapauksista 65 prosentissa tulehtunut hammas on ollut täysin oireeton.

– Lääkärin on siis hyödytöntä kysyä potilaalta, onko hampaita särkenyt. Turhaa on myös kysyä, onko hän käynyt hiljattain hammaslääkärissä, sillä yksittäistä hampaanjuuren kärkeä ei välttämättä ole tutkittu, ellei potilas ole valittanut kipua juuri sillä alueella. Rutiinitarkastuksissa tämä vaiva ei tule esiin!

Aina tulehdusta ei huomata, vaikka hampaista olisi otettu röntgenkuvakin. Vaikka kuva olisi jopa otettu juuri oikeasta, tulehtuneesta hampaasta, tulehdusprosessi juuren kärkialueella voi jäädä piiloon, koska poskiontelo osuu kuvaan aina hampaan kanssa päällekkäin. Tämä vaikeuttaa kuvan tulkintaa.

– Jos kolmijuurisessa poskihampaassa on tulehduspesäke juuren kärjessä, se hyvin tyypillisesti valahtaa pitkin posken puoleista juurta, jolloin se jää röntgenkuvassa piiloon juuren taakse. Parhaiten tulehduspesäkkeet nähdään kartiokeilatomografiatutkimuksessa, joka on kolmiulotteinen kuvantamistutkimus.

Hammasperäiset poskiontelotulehdukset linkittyvät usein myös vuosia sitten tehtyihin yläposkihampaiden juurihoitoihin. Tämä johtuu siitä, että vielä vuosikymmeniä sitten uskottiin, että yhdessä juuressa on pääsääntöisesti yksi juurikanava. Nykyään tiedetään, että juurikanavia on useimmiten kaksi.

– Siksi on yleistä, että kauan sitten juurihoidetuissa hampaissa on yksi hoitamaton juurikanava, johon infektio on jäänyt pesimään: juuren kärkeä ympäröivä tulehduspesäke on näissä tapauksissa tavallinen löydös. Usein ajatellaan, että juurihoidettu hammas on ikuisesti kunnossa, mutta asia ei suinkaan ole niin, Ketola-Kinnula huomauttaa.

Vanhojen juurihoitojen lisäksi poskiontelot voivat ottaa osumaa myös hampaidenpoiston yhteydessä. Tyypillinen lähtökohta on kauan sitten poistettu yläposkihammas, minkä jäljiltä on syntynyt poski- ja suuontelon välinen yhteys, joko huomaamatta tai puutteellisesti kontrolloituna.

– Suuontelon ja poskiontelon välille jäänyt mikroskooppisenkin pieni yhteys sallii sen, että suun bakteerit pääsevät kansoittamaan poskiontelon, mikä aiheuttaa usein toistuvan poskiontelotulehduskierteen. Jos tällainen aukko löytyy, se joudutaan sulkemaan kirurgisesti.

Yleisimmin yhteys onteloiden välille syntyy ensimmäisen poskihampaan poiston yhteydessä. Tämän vuoksi ylähampaat pilkotaankin usein poistettaessa osiin niin, että jokainen niistä poistetaan juuri omaan suuntaansa – jottei vahingossa tuhota tätä ohutta luuseinämää.

Mikäli poskiontelotulehdukset vaivaavat jatkuvasti, kannattaa käydä hammaslääkärissä ja tarkistaa, voisiko kyse olla piilevästä hammasperäisestä tulehduksesta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)