Voisiko auringon valolla olla tekemistä otsikon kysymyksen kanssa? Mahdollisesti, sillä kanadalaistutkijat totesivat, että auringon valon sisältämä sininen valo vähentää ihonalaisten rasvasolujen rasvaa.

Diabetesta tutkiva ryhmä totesi rasvasoluja havainnoidessaan sattumalta, että solut kutistuivat valon vaikutuksesta. Yllätys johti kokeisiin, joissa ihmisestä otettuja valkoista rasvaa sisältäviä ihonalaisia rasvasoluja altistettiin päivittäin auringon valon sisältämän sinisen aallonpituuksille.

Vajaan kahden viikon valotuksen jälkeen solujen sisältämät rasvapisarat vähenivät ja pienenivät. Myös rasvan poltto lisääntyi.

Toisin sanoen solujen rasvavarastot vähenivät. Myös solujen hormonieritys muuttui. Kyse oli nälkähormoni leptiinistä ja insuliiniin ja verenkiertoon vaikuttavasta hormonista. Kiinnostavasti vaikutusta välitti melanopsiini, jota on valoherkissä silmän verkkokalvon soluissa ja siis myös ihonalaisissa rasvasoluissa.

Näkyvästä valosta noin 40 prosenttia on sinisen aallonpituutta. Siitä 1–5 prosenttia läpäisee ihon ja pääsee rasvakerrokseen. Loput valosta heijastuu ihosta. Ihon läpäisevä osuus on kokeissa käytetyn valon teholuokkaa.

Tutkijat toteavat löytäneensä aurinkoisen päivän valolle herkän rasvasolujen reaktiotavan. Valon puute voisi selittää osaltaan lihavuusepidemiaa ja myös diabeteksen ja sydäntaudin yleisyyttä. Pulleitten rasvasolujen tiedetään liittyvän insuliiniresistenssiin ja tulehdukseen, edellä mainittujen tauteihin kytkeytyneisiin mekanismeihin. He myös pohtivat, voisiko valoa käyttää painon pudottamiseen.

Valoon perustuva hoitomuoto saattaisi olla kehitettävissä diabeteksen ja lihavuuden hoitoon. Tosin voi kysyä, miksi päiväntasaajalla on pulskaa väkeä siinä kuin täällä pimeässä pohjolassakin?

Lähde: Scientific Reports

Heikki Arvilommi

kirjoittaja on LKT ja professori emeritus.