Muhkurinmäki nousi merestä 4 000 vuotta sitten, ja suojeltiin Metsäntutkimuslaitoksen toimesta jo vuonna 1925. Nyt Muhkurinmäki on lintu-, sieni- ja kasviharrastajien sekä luonnossa liikkujien viitisensataa metriä pitkä ja kolmisen sataa metriä leveä, kiehtova tutkimuspaikka.

Rehevä, tammivaltainen kalliometsikkö näyttää hieman kauempaa kuin kuvalta satukirjan kannessa, ja näkymä pysyy joka vuodenaikana taiainomaisena. Aluetta on luonnehdittu Ruissalon kaltaiseksi: se on vain pienempi kooltaan. Linnut valtaavat kesäisin tammivaltaisen lehtometsän, ja kesäaamuinen konsertti on korvia huumaava.

Alue on kätkeytynyt lähes piiloon Naantalin pikatien ja Uudenkaupungin radan väliselle omakotialueelle. Lehtometsässä satakieli, kultarinta, mustapääkerttu ja nokkavarpunen esiintyvät poikkeuksellisen runsaina. Harvinaisemmista lehdon laulajista on tavattu kuhankeittäjä, pikkusieppo ja idänuunilintu.

Muhkurinmäeltä voi bongata myös kasveja, joita ei ole juuri missään muualla Turun luonnossa, mutta niiden löytäminen vaatii tarkkaa silmää ja oikeaa ajoitusta. Pienelle aluelle mahtuu lukemattomia erilaisia luontotyyppejä etelärinteen lehdoista kallioharjanteen kuivien ketojen kautta pohjoisreunan varjoisiin kosteikkoihin. Etelärinteen puolelta löytyy maallikonkin silmin havaittava muinaisranta. Tiettävästi Muhkurinmäki on aikanaan ollut asuttu.

Alue on valtion omistuksessa. Rehevän, tammivaltaista lehdon ohella siellä kasvaa vaahteraa, lehmusta sekä pensaskerroksessa pähkinäpensasta, taikinamarjaa, lehtokuusamaa ja koiranheittä. Käärmeenpistonyrtin runsaus on huomiota herättävä.

Muhkurinmäen sivuitse virtaa Kuninkoja, johon viereisellä Muhkurin asuinalueella yhtyy Saukonoja. Syksyn tullen lehtorinteen aamuauringossa loistavat kielonmarjat, kun keväällä valkeanaan kukkiva kielokanta levittäytyy mattona helppokulkuiseen metsänpohjaan.

Sienierikoisuuksia löytyy lahoavien tammien rungoilta: sokkelokääpä, tammenkääpä ja isokarvakääpä, jota Suomessa Ruissalon lisäksi tavataan vain Muhkurinmäellä. Lhdosta voi löytää valeruututatin, veritatin, täplähaperon tai mullan alla piileksivän myyränmukulan.

Nykyisin Muhkurinmäen itä- ja kaakkoisosien lakipisteet yltävät 26 metriä merenpinnan yläpuolelle. Muhkurin länsipää kohoaa nopeasti tasaisesta ojaranta-alueesta lakialueen muodostavaksi lounas-koillinen -suuntaiseksi harjanteeksi. Alueen pohjoisrinne on jyrkkä, paikoin jopa pystysuora kallioseinämä.

Kun lehto rauhoitettiin 1925, se myös erotettiin muusta ympäristöstä piikkilanka-aidalla, josta nykyisin on jäljellä joitakin kaatuneita ja lahoavia aidanseipäitä ja piikkilankapätkiä. Alueella toimi jopa oma valvoja vuoden 1997 lopulle asti.

Muhkurnimäelle pääsee pientä polkua Saukonojan ylittävältä sillalta, vaihtoehtoisesti Pahaniemen puolelta junarataa seuraamalla.

Minna Saarinen