Teini-iässä syttynyt kiinnostus 1950-luvun musiikkiin ja vaatteisiin johdatti Eija Mannilan floristista ompelijaksi ja lopulta oman vintagepuodin omistajaksi. Mannilasta tuli aitojen vintagevaatteiden kauppias yli kymmenen vuotta sitten, jolloin VintagEija’s avattiin Eerikinkadulle. Neljä ja puoli vuotta sitten vintagevaatteet muuttivat uusiin tiloihin Maariankadulle.

– Vintage ei ole minulle pelkkä harrastus, vaan kokonainen elämäntapa. Rintamamiestalomme on sisustettu viisikymmentäluvun tyyliin ja kuuntelen edelleen paljon aikakauden musiikkia sekä käyn keikoilla, Mannila kertoo.

Hänen mukaansa vintagevaatteiden käsite on laaja ja käsittää yleensä vuosikymmenet 1920-luvusta 1980-lukuun. VintagEija’s on keskittynyt myymään 1940–50 -lukujen vaatteita. Mukana on sekä arkisia asuja että hienoihin juhliin soveltuvia mekkoja ja pukuja. Myyntirekeillä on tarjolla sekä naisten että miesten vaatteita. Pyynnöstä saa myös tutkittavakseen lasten vintagevaatevalikoiman. Vaatteiden lisäksi myynnissä on myös koruja, hattuja, kenkiä ja laukkuja.

Mannila korostaa vintagevaatteiden olevan olemassa käyttöä varten.

– Käsitykset siitä, että vintagevaatteet olisivat jotakin erityisen hienoa ja kallista, istuvat edelleen tiukassa. Niitä voi kuitenkin huoletta käyttää arjessa, kunhan muistaa huoltaa ja pestä niitä oikein. Villavaatteille riittää usein tuuletus. Talvitakit suosittelen viemään pesulaan ja mekot kannattaa pestä käsin, sillä käsin huolitellut tai huolittelemattomat saumat eivät välttämättä kestä konepesua.

Mannilaa viehättävät 1940–50- lukujen vaatteissa laadukkaat materiaalit ja naiselliset muodot. Mieluisaa on myös se, että vaatteet tehtiin menneinä vuosikymmeninä istuviksi hyvillä leikkauksilla eikä venyvillä kankailla. Aikakauden vaatteet ovat tyypillisesti vyötäröä ja rintoja korostavia mekkoja ja paitoja. Miehille on Vintageijas-liikkeessä tarjolla lisäksi muun muassa liivipukuja.

Keinokuituisten ja nukkaantuvien kankaiden sijaan vintagevaatteet on valmistettu esimerkiksi aikaa kestävistä villasta ja pellavasta. 1940-luvun naistenvaatteet ovat Mannilan mukaan jopa sotilaallisen jäykkiä ja maskuliinisia. Sota-ajan päätyttyä 1950-luvulla vaatteet muuttuivat kepeämmiksi ja väritykseltään hempeämmiksi.

– Aidon vintegevaatteen tunnistaa esimerkiksi tietynlaisista metallivetotketjuista ja kuoseista. Ihmiset ovat nykyään pidempiä ja rotevampia kuin ennen, mikä saattaa joskus aiheuttaa haasteita vintagevaatteiden ostajille. Tällöin suosittelen ostamaan kaksiosaisia pukuja tai siirtymään A-linjaisempaan 60-luvun tyyliin.

Eija Mannila kertoo valtaosan asiakkaista ostavan nykyään tuotteet verkkokaupasta. Kivijalkamyymälään kaivattaisiin lisää kävijöitä.

– Vaatteiden ostamiseen tulee aivan oma ulottuvuutensa, kun niitä saa tunnustella ja sovittaa erilaisia vaihtoehtoja.

Tiina Pitkänen