Ufoveteraani Pertti Sirkiän avaruusviesteihin on myös vastattu
Rymättylän Okalan kylässä kesämökkeilee Turun Ufo ry:n puheenjohtaja Pertti Sirkiä, joka on tullut tunnetuksi avaruuskaikulaskuistaan aina 1970-luvulta lähtien. Hän asennutti ”kuumimpina” vuosinaan 34 kappaletta paraboloidi-peiliosia kesämökkinsä pienelle harjanteelle, asentamaansa alustaan kiinni, kesäisin vuosina 1986–98.
Sirkiän ufokiinnostus heräsi hänen ollessaan teini-iässä.
– Luin 1950-luvun alussa, että joku ruotsalainen silminnäkijä oli valanut betonista näkemänsä ufon. Ufokirjallisuutta ei silloin ollut Suomessa. Korkeintaan sanomalehdissä luki silloin tällöin jotain aiheesta. Muistan jutun, jossa amerikkalainen pilotti Kenneth Arnold kertoi nähneensä kahdeksan ”lentävää lautasta”, muistelee Sirkiä.
– Tämän jälkeen aloin kirjoittaa ja kirjoitinkin 1950-luvulla kaksi kauhean raskasta runoa. Jos jostain ihmisestä tulee ufologi, niin niiden runojen kirjoittajasta tulee. Kirjoitin neljässä vuodessa kaksi runoa, olin silloin hidas kirjoittamaan. Niistä runoista ei tykännyt kukaan.
Sirkiä kertoo ensimmäisestä ufokokemuksestaan Turussa 1960-luvulla. Hänen ystävänsä oli soittanut hänelle Naantalista ja kertonut katselevansa taivaalla jotain keikkuvaa.
– Kiipesin taloni katolle ja katsellessani Naantaliin päin näin, että yksi tähdenkaltainen, kaukaa katsottuna puolen pikkusormen paksuinen valoilmiö oli metsän rajassa. Kyseinen ”tähti” ei kuulunut mihinkään tähtikuvioon. Minulla oli kaksitoista kertaa suurentava kiikari ja kun katsoin, näin suorakulmaisen tiiliskiven muotoisen esineen.
Sirkiä muistelee Turun Ufo ry:n alkuaikoja vuonna 1968 ja kuinka esitelmiä saattoi olla kuuntelemassa satapäinenkin joukko.
– Ufokiinnostuksesta käytettiin tuolloin sellaista leikillistä nimitystä kuin ufoikkuna. Kun jollekin alueelle tulee ufoikkuna, lisää se mielenkiintoa, kuten Norjan Hessdalenissa.
Liittyäkseen Turun Ufo ry:n jäseneksi 1970-luvulla Sirkiä saattoi ensin avaruuskaikuluotainlaskunsa päätökseen.
– Kerroin, että minulla olisi avaruuskaikulasku laskettuna, enkä löydä sille mitään muuta selitystä, kuin että ufot ovat käyneet kaiun kääntämässä. Pidin Impivaaran uimahallin kerhohuoneessa pikakurssin tästä silloiselle puheenjohtajalle Mikko Toivolalle ja Reijo Aaltoselle.
Sirkiä ikään kuin läpäisi seuran ”jäsenyystestin” matemaattisilla laskelmillaan ja hänet valittiin vuoden 1980 vuosikokouksessa johtokuntaan. Ufohavainnot Sirkiän mukaan vähenivät Varsinais-Suomessa 1970-luvun puolestavälistä lähtien ja seuran toiminta joutui ahtaalle.
– Ihmiset kokivat, että esityksistä ei enää saada tarpeeksi irti ja väki alkoi vähetä. Esitelmät alkoivat tulla seuralle kalliiksi, näkee Sirkiä.
Kurt Hedborg