Hermanni-kukko tepastelee itsevaltiaan elkein Turun Saramäessä Suomisen perheen omakotitalon pihalla. Seitsemän kanan muodostamaa laumaansa se komentaa ajoittain komealla kiekaisulla.

– Hermanni on vähän kuin koira, se vahtii taloa ja alkaa kiekua kun vieraita ilmestyy pihapiiriin. Aamuisin se ei kieu ollenkaan, Anna-Leena Suominen nauraa.

Kotitarvekanaloista on tullut viime vuosina suosittuja kaupungeissa ja myös Saramäkeä tiheämmin asutuissa kaupunginosissa, kuten Raunistulassa ja Nummessa. Suomisten perheen tontilla sijainnut purkukuntoinen pieni talo remontoitiin kanalaksi keväällä 2016. Ratkaisu on ollut toimiva.

Eteisen kaapeissa on näppärä säilyttää kanalasaappaita ja jyviä. Keittiön kaappeihin rakennettiin asukkeja miellyttävät orret. Aidatulle pihalle on löytynyt aktiviteetteja ja kalusteita kierrätysmateriaaleista, kuten lasten entisestä keinusta ja liukumäestä.

– Aluksi kaikki lähti liikkeelle kesäkanoista, mutta hyvin pian ryhdyimme suunnittelemaan talviasumista ja hankimme kanalaan lämmitysjärjestelmän. Enää emme edes syö kanaa, koska kanat mielletään nykyään lemmikeiksi, Suominen kertoo.

Hyvän startin ja kattavan informaatiopaketin Suominen sai Kaiturin tilan järjestämällä Kotitarvekanalan ABC-luennolta. Lisää tietoa on löytynyt alan kirjallisuudesta, sekä harrastajien keskustelufoorumilta Munanetistä.

– Kurssilta tuli paljon hyödyllistä tietoa. En esimerkiksi tiennyt, että koska kanoilla ei ole hampaita, täytyy niille olla tarjolla soraa avuksi ruuan jauhamisessa. Myös oikeat lämpötilat ja valaistukset kanojen talviasumiselle olivat hyödyksi.

Kotitarvekanalakin täytyy rekisteröidä siipikarjatilaksi Eviraan. Kanojen lukumäärää miettiessä nyrkkisääntönä voidaan pitää yhtä kanaa perheenjäsentä kohden. Suomisilla henkilömäärään on laskettu myös perheen koira Karkki, joka rakastaa kananmunia. Kanalan perustamisen jälkeen perhe on ollut täysin omavarainen kananmunien suhteen. Oman kanalan munien laadun tietää ja tuntee.

– Voi luottaa, että munat ovat tuoreita, koostumus ja makukin on aivan toinen kuin kaupan munissa. Mutta tuleehan tässä tietysti munille hintaa. Kalleinta on kanalan sähkölämmitys talvella, mutta ei sitä kannata miettiä, Suominen hymyilee.

Yllätyksenä yksi kanoista, Muksis, munii vihreitä munia. Kasvattajakaan ei ollut tietoinen, että kyseessä on Arau-kana, jolle vihreät munat ovat tyypillisiä. Vihreät munat eroavat muista todella kirkkaalla keltuaisella. Harrastuksena kanala on sitova, sillä pienempienkin reissujen ajaksi on löydettävä luotettavat kanavahdit. Mutta toisaalta se tuo paljon iloa etenkin perheen lapsille. Yksi suuri hyöty on ruokahävikistä eroon pääsy.

– Kanoilla on aina tarjolla rehua ja kalkkia. Lisäksi keitän niille kaurapuuroa ja pelastan kaikki ruuantähteet aina vesimelonin kuorista ja kurkunkannoista lähtien. Periaatteessahan kanat voivat syödä mitä tahansa muuta paitsi sipulia tai avokadoa, Suominen sanoo.

Suomisten kanalauman nimilista on humoristinen: Muksis, NuuNuu, Lapanen, Murmeli, Elli Haloo, Hermione ja Tyyne. Inspiraatiota on haettu lasten tv-ohjelmista, sekä rokkipiireistä. Joukosta on poissa jo edesmennyt Shakira, joka oli esikuvansa tavoin villimpi tapaus. Se on kanoista ainut, joka on myös karannut.

Mutta ymmärtäähän sen, sillä karkaaminen tapahtui Ruisrockin aikoihin.

Hannele Sivonen