Näyttelijä Anni Aitto (1892–1976) kuului Annie Mörkin tapaan siihen sotasukupolven näyttelijäkatraaseen, joka teki pitkän ja näyttävän uran nimenomaan turkulaisteattereissa. Hänen työnantajansa oli vuodet 1925–29 Turun teatteri. Aitto palasi hänelle tutuksi tulleeseen Turkuun takaisin taas vuonna 1936. Hän näytteli Turun kaupunginteatterissa aina eläkepäiviinsä asti vuoteen 1956. Turun teatteri muuttui matkan varrella Turun kaupunginteatteriksi vuonna 1946. Jälkimmäisellä Turun kaudella hän tosin teki kahden vuoden visiitin Lohjalle, jossa hän johti paikallista harrastajateatteria vuoteen 1941 asti.

Aitto oli alun perin nimismiehen tytär Suomussalmelta. Hän sai ensimmäisen teatterikiinnityksensä Ouluun vuonna 1918. Hän kävi Suomen näyttämöopiston vuosina 1920–21 ja valmistui sieltä ammattinäyttelijäksi. Turun lisäksi hän ehti näytellä valmistumisensa jälkeen myös Tampereella sekä Helsingissä. Anni Aitto avioitui vuonna 1923 Suomen Näyttelijäliiton tulevan pitkäaikaisen puheenjohtajan, Jalmari Rinteen, kanssa.

Pariskunta sai kolme lasta, joista kaikista tuli myöhemmin myös näyttelijöitä. Suomalainen elokuva- ja teatteriyleisö tuntee erittäin hyvin myös Tommin, Tanelin ja Tiinan. Aiton ja Rinteen avioliitto päättyi viralliseen eroon vuonna 1939, mutta Aitto oli muuttanut lapsineen Turkuun jo paria vuotta aikaisemmin.

Aitto esitti myös 14 elokuvaosaa vuosina 1928–55 välillä. Hän oli tyypillisimmillään ikääntyneemmän, viisaan ja kiltin naisen rooleissa. Vuonna 1937 hän tulkitsi elokuvassa Ja alla oli Tulinen järvi äitiä, joka yrittää paimentaa parhaansa mukaan oman poikansa holtitonta ryyppäämistä. Elokuvassa Synnin puumerkki (1942) hän esittää köyhää ja kilttiä Maria-muoria, joka pelastaa kapakan portaille hylätyn vauvan. Kohuttu elokuva Minä elän valmistui puolestaan heti sotien jälkeen vuonna 1946. Se oli Aleksis Kivestä kertova elämänkerrallinen elokuva, jossa itse Kiveä esitti antaumuksella Rauli Tuomi. Aiton roolihahmo oli kirjailijan oma äiti, Annastiina Stenvall.

1950-luvun alusta parhaiten suuren yleisön mieleen on jäänyt Ilmari Unhon ohjaama draama Sillankorvan emäntä, jossa Aitto esitti emäntäpiika Kreetaa. Aitto ehti mukaan uransa ehtoopuolella vielä 1960-luvun TV-tuotantoihinkin. Anni Aitto palkittiin ansiokkaasta taiteilijaurastaan Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1954.

Heikki Möttönen