Komea, monissa eri väreissä hehkuva pelargoni on ikisuosikki. Pelargonin kasvatus onnistuu myös siemenestä melko helposti. Vaikka kasvatusaika on pitkä, pelargonien kylväminen on vaivan arvoista. Kylväjä pääsee seuraamaan kasvin vaiheita alusta asti, ja siemenkylvöllä voi saada lajikkeita, joita ei löydy puutarhamyymälöistä. Kun siemeniä kerää omista kasveistaan, lopputulos on risteytymisen takia yllätys. Siemenestä saattaa kasvaa uusi, ennennäkemätön lajike.

Pelargonin matka siemenestä kukkivaksi kasviksi saattaa kestää puolikin vuotta. Kesäisestä kukkaloistosta haaveilevan kannattaa kylvää siemenet ajoissa, mieluiten tammi-helmikuussa. Itäminen käy nopeammin, jos siemeniä liotetaan ennen kylvöä muutamasta tunnista vuorokauteen. Siemenet kylvetään pieniin ruukkuihin hiekansekaiseen kylvö- tai kaktusmultaan ja peitetään kevyesti mullalla.

Multa pidetään tasaisen kosteana itämiseen saakka. Kosteuden säilyttämiseksi kylvöruukut kannattaa sijoittaa pienoiskasvihuoneeseen tai peittää esimerkiksi rei’itetyllä muovipussilla siihen asti, kunnes taimet pilkistävät mullasta. Itämiseen kuluu muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Aikaisen kylvön pulmana on valon puute. Talvella eteläikkunallakaan valo ei tahdo riittää taimille, joten kasvivaloista on hyötyä. Liian vähässä valossa ja lämpimässä taimet venyvät honteloiksi. Maaliskuussa luonnonvalo riittää taimien tarpeisiin.

Kun taimet ovat noin kolmen viikon ikäisiä, ne siirretään isompiin, halkaisijaltaan noin kymmensenttisiin ruukkuihin. Pelargonit viihtyvät saviruukuissa ilmavassa mullassa, johon on sekoitettu hiekkaa tai kevytsoraa. Lannoitus aloitetaan muutaman viikon päästä uudelleenistutuksesta. Kun taimet latvoo, niistä kasvaa tukevampia ja tuuheampia. Samalla saa pistokkaita, jotka juurtuvat kylvömullassa tai vedessä.

Pelargoni ei pidä liikakastelusta, joten multa saa kuivahtaa kasteluiden välissä. Täysikasvuiset pelargonit vaativat runsaasti ravinteita, joten säännöllisestä lannoituksesta on syytä huolehtia. Liiallinen typpilannoitus saattaa tosin jarruttaa kukintaa, joten kanankakkarakeiden kanssa kannattaa olla varovainen.

Keväällä pelargonit totutetaan ulkoiluun vähitellen. Aluksi ne viedään varjoisaan paikkaan muutamaksi tunniksi kerrallaan, ulkoiluaikaa pidennetään vähitellen. Kasvit voi siirtää pysyvästi ulos hallanvaaran mentyä. Pelargonit ovat monivuotisia, joten omien suosikkiensa talvetusta kannattaa yrittää. Valoisa ja viileä tila on ihanteellinen talvetuspaikka, mutta talvetus saattaa onnistua myös huoneenlämmössä.

Merja Kajala