Suomalaisen mopedikulttuurin kultakauden katsotaan alkaneen vuonna 1957, kun alle 50-kuutioisilta menopeleiltä poistettiin ajokorttipakko. Mopojen maksimiajonopeushan oli maltilliset 35 kilometriä tunnissa. Mopon tai mopedin viralliseksi nimeksi vääntyi sinänsä varsin kuvaava moottoripolkupyörä.

Turkulainen Tunturipyörä hoksasi lainmuutoksessa oivan markkinaraon. Tunturilla oli jo ennestään putkirunkoinen mopomalli, mutta se oli jo aikansa elänyt. Tunturi aloittikin oman kehitystyönsä, jonka tuloksena oli upouusi levyrunkoinen mopedi. Uuden mallin mahdollisesta onnistumisesta oli lopulta kiinni koko Tunturin tuleva mopotuotanto.

Kun prototyypit valmistuivat, alkoivat varsinaiset testiajot. Mallin kestävyyttä testattiin vuoden 1958 loppupuolella. Koeajoilla selvitettiin uuden mallin yleistä toimivuutta ja sen käyttäytymistä talvioloissa. Kilometrejäkin kertyi yli 10 000. Testiajojen ja kokeilujen valmistuttua uusi malli oli valmis tyyppikatsastukseen, joka suoritettiin joulukuussa 1958. Uuden mopon moottori oli sama kuin putkirunkoisessa, eli Puch MS 50.

Ajopelin rakenteessa otettiin huomioon myös iäkkäämmät kuskit ja sen rungosta tehtiin todella matala. Näin sen ohjaimiin pääsi kapuamaan vähän kankeampikin koukkupolvi. Tärkeitä uusia yksityiskohtia olivat myös rungon työkalukotelo, satulan muotoilu sekä koteloitu ketju. Teollinen tuotanto pääsi käyntiin vuoden 1959 puolella.

Moni asiaan vihkiytynyt pappatunturisti pitää ensimmäisenä aitona Pappa-Tunturina kuitenkin vuoden 1960 Tunturi 60 -mallia. Pappa-Tunturin lempinimi muuten jalostui 1960-luvun puolella ihan käyttäjäkuntansa mukaan. Nuoriso paineli menemään silloin virtaviivaisemmalla Tunturi Sportilla. 1970-luvulla Pappa-Tunturista tuli markkinoille kolme eri mallia; jalkavaihteinen Start, käsivaihteinen Maxi sekä automaattivaihteinen Automat.

Pappa-Tunturin menekki oli kova ja sitä valmistettiin Tunturin tehtailla peräti 415 000 kappaletta. Mopojen kysyntä hiipui 1980-luvulla ja viimeinen Classic-malliksi nimetty Pappa-Tunturi lähti tehtaalta 5. lokakuuta 1987. Suuri syy suosion hiipumiseen oli vuonna 1982 voimaan tullut kypäräpakko. Papalle viimeinen niitti oli kuitenkin se, että Puch AG lopetti moottorien valmistuksen ja tehdas myytiin italialaiselle Piaggiolle.

Pappa-Tunturi koki kuitenkin uuden renessanssin vuosituhannen vaihteen tienoilla ja sen nimissä on perustettu ympäri Suomen erilaisia harrastuskerhoja.

Heikki Möttönen