Turun biologisen museon tarina sai alkunsa vuonna 1902, kun turkulainen konsuli Alfred JacobssonHélène-vaimoineen päättivät lahjoittaa merkittävän rahasumman Turun kaupungille museon perustamista varten. Pariskunta oli vieraillut hopeahääpäivämatkallaan Tukholmassa, jossa yhdeksi vierailukohteeksi valikoitui paikallinen biologinen museo.

He innostuivat Tukholman museosta niin paljon, että halusivat samanlaiseen kotikaupunkiinsa Turkuun. Oli alun perinkin selvää, että Turun museo tulisi koostumaan Tukholman tavoin dioraamoista, joissa täytetyt eläimet sijoitetaan niiden oikeaa elinympäristöä kuvaavaan rakennettuun ympäristöön.

Turku sai museoprojektiinsa kovan kaverin, sillä ruotsalainen eläintentäyttäjä ja amatööriluonnontieteilijä Gustaf Kolthoff otti dioraamojen suunnittelun haltuunsa. Työnjako meni jotensakin niin, että Gustaf täytti eläimet ja rakensi maaston ja hänen Kjell-poikansa taiteili taustamaalaukset. Kun arkkitehti Alexander Nyströmin piirtämä rakennus avasi ovensa 15.7.1907, törrötti komea rakennus vielä ylhäisessä yksinäisyydessään Neitsytpolulla.

110-vuotisjuhlavuottaan viettävä museo on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä hämmästyttävän hyvin. Museo perustuu edelleen kolmeentoista eri dioraamaan ja jäljellä on myös alkuperäistä Kolthoffin kädenjälkeä. Museo ei ole lähtenyt mukaan nykyajan teknisiin hömpötyksiin, vaan se luottaa omaan alkuperäiseen ideolgiaansa. Museolla on toki oma sympaattinen pieni kauppansa sekä nyt pysyvänä eksoottista perhosloistoa maailmalta. Museossa on vuoden loppuun asti myös juhlavuoden näyttely, jossa selviää paikan historia hyvin seikkaperäisesti.

Timo Jussila palvelee sunnuntaina asiakkaita tottunein ottein. Sisään pujahtaa vähän väliä lapsiperheitä.

– Paikasta on pidetty hyvää huolta historiaa kuitenkin kunnioittaen. Elämme kuitenkin tätä päivää vaihtuvin näyttelyin ja teemme yhteistyötä koulujen kanssa. Täällä näkee uudelleen löytämisen iloa, kun kokeneemmat kävijät tuovat tänne lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Täällä 3-vuotias lapsi voi saada elämänsä ensimmäisen vaikuttavan museokokemuksen, Jussila muistuttaa.

Mutta palataan vielä niihin dioraamoihin. Turkulainen tunnistaa nopeasti tutuimmiksi varsinaissuomalaisen viljelysmaiseman, Ruissalon lehtomaiseman, Portsan puutalokorttelin pihan sekä molemmat saaristomaisemat. Aiemmin mainittu Tukholman biologinen museo on jo valitettavasti sulkenut ovensa, mutta Turussa sellaista ei edes harkita. Turun dioraamojen ensimmäiset suurimmat peruskorjaustyöt ajoittuvat 1970-luvun lopulle ja ne jatkuivat pitkälle 1980-luvun puolelle. Peruskorjaustöissä kunnioitettiin on kunnioitettu Kolthoffien alkuperäistä työtä.

– Dioraama edustaa esitystapana vanhaa kiehtovaa maailmaa ja on nykyään harvinainen tapa esittää luontoa. Aika on tehnyt tehtävänsä vuosikymmenten varrella ja paljon on jouduttu tietysti uusimaan, mutta Kolthoffin talvimaisemaan täyttämä maakotkapari on edelleen alkuperäistä tuotantoa, Jussila vinkkaa.

Heikki Möttönen