1800-luvun alussa, eurooppalaisten kansallisvaltioiden murrosaikana, ranskalaiset kirjoittajat kiinnostuivat varhaiskeskiajasta ja sen hallitsijoista. Turun yliopistossa tarkastettavassa kulttuurihistorian väitöskirjassa tutkitaan, miten kasvava innostus historian tutkimukseen, kansallisuusaate sekä uusi porvarillinen näkemys kuningattaren roolista vaikuttivat tulkintoihin varhaiskeskiaikaisista kuningattarista 1800-luvun Ranskassa. Tutkimus osoittaa, että historiaa käytettiin perustelemaan kirjoittajien omia poliittisia ja kulttuurisia näkemyksiä.

1800-luvulla historia oli suositumpaa kuin koskaan ja historiantutkimuksesta tuli ammattimaista samalla kun se vakiintui oppiaineeksi kouluihin ja yliopistoihin. Kansallisuusaatteen vaikutuksesta alettiin etsiä kansojen ja valtioiden alkupisteitä kaukaisesta historiasta. Ranskassa tämä merkitsi uutta kiinnostusta varhaiskeskiaikaan ja -historiaan. Ranskalaiset historioitsijat olivat erityisen kiinnostuneita merovingeista eli 400-luvun lopulta 700-luvun puoliväliin nykyisen Ranskan alueella hallinneesta dynastiasta, jonka yleisesti nähtiin olevan niin alueen ensimmäinen kristitty dynastia kuin alkupiste koko ranskalaiselle monarkialle.

Väitöstutkimuksen keskiössä ovat merovingikuningattaret, koska he olivat hyvin suosittuja 1800-luvun kirjoittajien parissa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty niin historiantutkimuksia, esseitä, biografioita, historiallisia romaaneja, koulukirjoja kuin uskonnollista kirjallisuutta. Kolme suosituinta kuningatarta merovingiajalta olivat pyhä Klotilde (kuoli vuonna 545), Fredegunda (kuoli vuonna 597) ja Brunehilde (kuoli vuonna 613) ja tutkimus osoittaa, että 1800-luvun kirjoittajat muokkasivat heidän kuvauksiaan omien poliittisten, uskonnollisten ja kulttuuristen lähtökohtien perusteella sekä lukijakunnan tarpeisiin.

– Naisille ja lapsille esitettiin erilaisia tulkintoja varhaiskeskiaikaisista kuningattarista kuin esimerkiksi koulutetuille mieslukijoille. Pyhä Klotilde oli suosittu hahmo naisille suunnatussa moraalisessa kirjallisuudessa. Fredegunda ja Brunehilde, jotka kuvattiin vahvoina ja poliittisesti merkityksellisinä naishallitsijoina, saivat enemmän tilaa kehittyvässä akateemisessa historiankirjoituksessa, mutta heidän ei ajateltu olevan sopivia roolimalleja esimerkiksi naislukijoille, Turun yliopistossa väittelevä Heta Aali sanoo.

Historiaa käytettiin perustelemaan ja todistamaan omia poliittisia ja kulttuurisia näkemyksiä. Erityisesti keskustelua herätti tutkittavana ajanjaksona, eli 1814–48, monarkian ja kuninkaan rooli ranskalaisessa yhteiskunnassa restauraation eli sen palauttamisen jälkeen. Historiallisia hallitsijoita käytettiin sekä perustelemaan restauraatio että perustelemaan monarkian haitallisuus Ranskalle.

– Historioitsijat, jotka halusivat perustella vahvan monarkian, sekä sen liiton katolisen kirkon kanssa, esittivät jo varhaiskeskiaikaiset hallitsijat kirkon liittolaisina. Historioitsijat, jotka näkivät monarkian haitallisena Ranskan kansalle, löysivät jo merovingiajalta esimerkkejä, miten hallitsijat olivat sortaneet alamaisiaan.

Naisten poliittiset oikeudet ja yleisesti asema yhteiskunnassa herättivät keskustelua, johon myös historiasta etsittiin vastauksia.

– Poliittista valtaa käyttäneet naiset esitettiin usein negatiivisesti, jotta voitiin perustella naisten vallankäytön luonnottomuus ja haitallisuus. Ranskassahan nainen ei ole koskaan voinut periä kruunua, Aali huomauttaa.

FM Heta Aali esittää väitöskirjansa Merovingian Queenship in Early Nineteenth-Century French Historiography julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 11. maaliskuuta.

Vastaväittäjänä on professori Ian Wood (University of Leeds, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

FM Heta Aali on syntynyt vuonna 1983 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Aurajoen lukiossa 2002. Korkeakoulututkintonsa (FM) Aali suoritti Turun yliopistossa vuonna 2008. Väitöksen alana on kulttuurihistoria. Aali työskentelee Staffpoint Oy:ssa Executive Researcher -tutkijana.