Vuosi päättyi etelässä lumettomana sekä leutona ja pohjoisessa varsin talvisena. Heikkoja jäitä tulee varoa etelän suurten järvien selillä ja virtapaikoissa, koska jäät ohenivat joulukuun lopulla. Lähipäivinä pakastuva sää voi nostaa hyyteen takia vedenpintoja Pohjois-Pohjanmaan joissa. Myös avoinna olevat järvet voivat jäätyä, mikäli ei tuule voimakkaasti. Kovat pakkaset voivat myös muodostaa vaarallisia railoja.

– Jäiden vahvistumista kannattaa odottaa vähintään muutamia tyyniä kireitä pakkaspäiviä, huomauttaa hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Joulukuun loppupuolella vesisateet ja lumien sulaminen kasvattivat jokien virtaamia etelä- ja länsirannikolla. Koska vuosi alkaa pakkassäässä, virtaamat pysyvät tammikuun alkupuolella pääosin laskussa.

– Kiristyvä pakkanen voi kuitenkin muodostaa jokiin hyydettä varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla, mikä voi nostaa jokien vedenkorkeuksia nopeasti, toteaa hydrologi Miia Kumpumäki Suomen ympäristökeskuksesta.

Järvien vedenkorkeudet ovat pääosin vuodenvaihteen keskimääräisten arvojen tuntumassa, mutta paikoin Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa edelleen ajankohdan keskitasoa alempana vähäsateisen syksyn johdosta. Lähiviikkoina järvien vedenkorkeuksiin ei ennusteta merkittävää muutosta.

Vuoden 2016 vesitilannetta leimasi sekä alueellinen että ajallinen vaihtelevuus. Lunta, jäätä ja routaa oli maan eteläosassa talvella vähän, pohjoisessa melko tavanomaisesti. Alkuvuonna oli hyydetulvia ja sekä pinta- että pohjavedet nousivat talvella ajankohdalle epätyypillisesti. Kevättulvat jäivät varsin pieniksi, mutta loppukesän runsaat sateet saivat aikaan kesätulvia Pohjanmaan rannikolla. Loppuvuodesta sekä vesistöjen vedenkorkeudet että pohjavedet olivat maan pohjois- ja itäosassa korkealla, mutta lounaasta Keski-Suomeen oli puolestaan varsin kuivaa. Talvi tuli keikkuen etelässä ja vuoden päättyessä lunta, jäätä ja routaa oli siellä tavanomaista vähemmän.

Vuonna 2016 sadanta oli koko maassa melko lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Vuoden sademäärä oli 400–800 milliä eli pääosin 90–140 prosenttia keskiarvosta. Eniten satoi Länsi-Lapissa, vähiten lounaisrannikolla. Vuoden sateisimmat kuukaudet olivat helmi-, kesä- ja elokuu, Länsi-Lapissa myös heinäkuu. Kuivinta puolestaan oli maalis- sekä erityisesti lokakuussa, jolloin Aurajoen vesistöalueelle laskettiin havaintohistorian pienin lokakuun aluesadanta.

Joulukuussa vähäsateisinta oli etelärannikolla ja sateisinta Itä-Suomessa. Eniten satoi Oulujoen sekä paikoin Vuoksen vesistöalueilla, missä sademäärä oli 45–55 milliä. Sateisinta keskiarvoihin nähden oli Pohjois-Lapissa Paatsjoen alueella, jossa kuukausisadanta oli yli 50 prosenttia keskimääräistä suurempi. Vähiten satoi Vantaanjoen alueella, missä 16 millin kuukausisadanta oli alle kolmanneksen pitkän ajan keskiarvosta.

Vuoden 2016 alkaessa puolet Suomesta oli lähes lumetonta. Tammikuun aikana lunta saatiin melkein koko maahan, mutta Etelä- ja Länsi-Suomessa luminen kausi jäi lyhyeksi ja lunta oli keskimääräistä vähemmän. Myös muualla maassa lumi suli viime talvena tavallista aikaisemmin, mutta Lappiin ja Koillismaalle ehti ennen sulamista kertyä paikoitellen selvästi keskimääräistä talvea enemmän lunta.

Syksyllä ensilumi satoi Pohjois- ja Itä-Suomeen lokakuun lopulla ja muualle marraskuussa. Etelä-Suomessa oli marraskuun alkupuolella harvinaisen runsasluminen jakso. Joulukuun alussa lunta oli lähes koko maassa mutta lounaassa vain hyvin vähän jos ollenkaan. Kuukauden loppupuolella lumet sulivat maan länsi- ja eteläosista. Keski- ja Itä-Suomessa lumen vesiarvo kasvoi joulukuun alkupäivinä nopeasti, mutta joulun ajan lämpimät säät sulattivat lumia. Pohjoisessa sää pysyi talvisempana ja lumipeite kasvoi joulukuussa. Vuoden päättyessä lumiraja kulki Lapua-Lappeenranta-linjan paikkeilla. Lumisinta oli Länsi-Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalan itäisimmässä osassa, joissa lumen vesiarvo oli laajoilla alueilla 70–100 milliä.

Vuosi 2016 alkoi kovilla pakkasilla, jotka suurten virtaamien kanssa saivat aikaan hyydepatoja ja jokien tulvimista. Sään lauhduttua vesisateet sekä lumien sulaminen nostivat vedenpintoja ja kasvattivat virtaamat helmikuussa harvinaisen suuriksi Etelä- ja Länsi-Suomessa. Kevättulvat eivät nousseet kovin korkealle, mutta loppukesän runsaat sateet saivat aikaan kesätulvia Pohjanmaan rannikolla. Myös Kainuussa ja Lapissa järvien pinnat nousivat kesäsateiden seurauksena korkealle. Syksy oli valtaosassa maata vähäsateinen pitkälle marraskuuhun asti, ja monessa järvessä vesi laski selvästi tavanomaista syksyä alemmas. Marraskuun loppupuolella vesisateet nostivat vesiä reilusti lähes koko maassa.

Joulukuussa vedenpinnat olivat Pohjois- ja Itä-Suomessa talviseen tapaan laskussa, mutta muualla maassa säät ja niiden myötä myös vedenkorkeus ja virtaama jatkuivat vaihtelevina. Vuoden vaihtuessa järvien vedenkorkeudet vaihtelivat keskimääräisen molemmin puolin. Kuukauden keskivirtaamat olivat päävesistöissä enimmäkseen keskimääräistä pienempiä. Koko kuluneen vuoden keskivirtaama oli Itä- ja Pohjois-Suomen suurissa vesistöissä pitkän ajan keskiarvoa suurempi. Sen sijaan monissa Etelä- ja Länsi-Suomen vesistöissä vettä virtasi vuonna 2016 tavallista vähemmän.

Vuoden 2016 alussa pohjavedet olivat keskimääräistä ylempänä. Tavallista aikaisempi lumien sulaminen täydensi pohjavesivarastoja, ja keväällä niiden pinnat olivat suuressa osassa maata yli ajankohdan keskiarvojen. Lounais-Suomesta Kainuuseen oli vähäsateisempi vyöhyke, jossa pinnat olivat toukokuusta marraskuun alkuun asti laskussa ja keskiarvojen alapuolella. Muualla maassa pinnat nousivat sateiden vaikutuksesta kesällä tavallista korkeammalle, mutta talven alkaessa marras-joulukuussa pohjavedet olivat kuitenkin suuressa osassa maata vuodenaikaan nähden keskimääräistä alempana. Maan pohjoisosissa pohjavedet olivat koko vuoden selvästi keskiarvojen yläpuolella. Vuodenvaihteessa ero keskimääräiseen oli siellä vielä 5-40 cm, mutta pohjaveden pinnat olivat jo laskussa talviseen tapaan.

Vuoden 2016 alussa routaa esiintyi vähän maan pohjoisosia lukuun ottamatta, kunnes tammikuun pakkasjakso edisti roudan muodostumista. Tammi-helmikuun vaihteessa routaa oli koko maassa keskimääräistä vähemmän, ja myös pohjoisessa eristävä lumipeite heikensi pakkasen purevuutta. Helmikuun aikana routa suli pääosin etelärannikolla, ja muuallakin routaa oli tavallista vähemmän. Maalis-huhtikuussa roudan syvyys läheni ajankohdan keskiarvoja, mutta pohjoisessa routaa oli edelleen selvästi keskimääräistä vähemmän. Routakerros suli maan keski- ja itäosissa toukokuussa ja pohjoisessa kesäkuussa.

Routaa muodostui marras-joulukuun taitteessa lähes koko maahan. Vuoden vaihtuessa routaa esiintyy lumettomilla alueilla maan eteläosissa ja rannikoilla 0–15 senttiä. Maan keski- ja itäosissa lumipeitteisillä alueilla routaa on 0–5 senttiä. Maan pohjoisosissa runsaan lumipeitteen alueilla routaa esiintyy 0–5 senttiä ja vähälumisilla alueilla 5–25 senttiä.

Järviveden lämpötilat vaihtelivat kesäkaudella keskiarvojen molemmin puolin. Toukokuussa vedet olivat jopa ajankohtaan nähden erittäin lämpimiä. Kesäkuun alkupuolella järvivedet olivat puolestaan poikkeuksellisen viileitä ajankohtaan nähden. Kesäkuun puolivälin jälkeen pintaveden lämpötilat nousivat hitaasti, mutta käväisivät kesä-heinäkuun vaihteessa selvästi keskiarvoja ylempänä.

Suurimman osan heinäkuuta veden lämpötilat olivat maan eteläosassa ajankohdan keskiarvoa alempia tai sen tuntumassa. Pohjoisessa vedet olivat puolestaan heinäkuussa keskimääräistä lämpimämpiä, Lapissa kuukauden lopulla jopa harvinaisen lämpimiä. Kesän korkeimmat järviveden lämpötilat mitattiin koko maassa heinäkuun lopulla, jolloin vedet olivat maan etelä- ja keskiosassa yli 20-asteisia. Elokuun alkupuoliskolla vedet alkoivat jäähtyä, ja viilenivätkin alkuun nopeasti. Loppusyksyn aikana vedet jäähtyivät tasaiseen ja ajankohdalle tyypilliseen tapaan.

Valtaosa Suomen järvistä oli vuoden 2016 alkaessa jäässä. Tammikuun pakkaset jäädyttivät myös etelän järvien selkävedet ja vahvistivat jäänpaksuuksia. Helmikuussa jäät pysyivät keskiarvoa ohuempina maan etelä- ja keskiosassa. Etelässä järvijäät alkoivat sulaa maaliskuun puolivälin jälkeen, mutta pohjoisessa ne vielä kasvoivat. Talven suurimmat jäänpaksuudet olivat maan eteläosassa 30–40 senttiä, maan keskiosassa 40–60 senttiä ja maan pohjoisosassa 60–80 senttiä. Etelässä talven maksimit jäivät selvästi tavanomaista pienemmiksi, muualla oltiin lähellä tyypillisiä talven ylimpiä lukemia. Jäiden lähtö oli koko maassa pari viikkoa pitkän ajan keskiarvoa varhaisempi. Lapissa jäät lähtivät monin paikoin poikkeuksellisen varhain.

Marraskuun alkupuolen pakkaset jäädyttivät pieniä ja keskisuuria vesistöjä aina etelästä Lappiin. Jäätyminen oli pohjoisessa tavanomaisesta jäljessä. Etelässä jäät sulivat osin ja jäätyivät marras-joulukuussa muutamaan otteeseen. Maan eteläosan suurten järvien selät pysyivät osin sulina tai erittäin heikkojäisinä vuoden loppuun saakka. Vuoden päättyessä maan pohjoisosassa jäänpaksuus oli yleisesti 20–40 senttiä. Maan etelä- ja keskiosassa jäätä mitattiin pääosin 10–30 senttiä. Jäänpaksuudet vaihtelevat ajankohdan keskiarvon molemmin puolin.